Yliopistotason luennointia

Varoitus: Tämä teksti voi olla liikaa herkkänahkaisimmille lukijoille. Kuitenkin ne, jotka minut tuntevat, ymmärtävät, että vaikka saatan vaikuttaa "purnaavalta valittajalta", todellisuudessa kunnioitan tätäkin ihmistä hänen ihmisarvonsa vaatimalla tavalla. En halua haukkua ketään tai nostaa itseäni jalustalle "parempana ihmisenä". Vihaajat vihaa mua joka tapauksessa, ja ne, jotka tuntevat mut, ymmärtävät, miksi kirjoitan. Kaikkea hyvää henkilölle, jota tämä teksti käsittelee. Ja rauha teille muillekin. <3

Taustalätinä: Joops, eli meninpä tänään kuuntelemaan vierailevan luennoitsijan luentoa aiheesta "kotitalousopetus alakoulussa". Jostain syystä olin odottanut, että siellä kerrotaan, miten kotitalouden oppiainessisältöjä voisi integroida alakoulun opetusmateriaaliin tai jotain muuta tuonkaltaista. Kuinka väärässä olinkaan... Mua on joskus kritisoitu siitä, että irrotan yksittäiset kommentit alkuperäisestä kokonaisuudesta ja kyseenalaistan kaiken. Ehkä mä teen niin, mut silläkin uhalla tässä muutamia ajatuksia herättäviä pohdintoja siltä luennolta (siteeraukset eivät menneet ihan sanatarkkaan näin, koska tajusin vasta tunnin kuuntelun jälkeen, että koko luento todellakin tulee olemaan samanlaista alusta loppuun, ja aloitin muistareiden kirjoittamisen vasta sitten):

"Kun lapsi ei halua syödä ruokaansa, hänelle täytyy kertoa, että kieltäytymällä syömästä hän osoittaa, ettei pidä ruuan tekijästä."
- Tää oli ensimmäinen asia, joka sai mut kyseenalaistamaan koko luennoitsijatädin! Ethän sä nyt lapselle voi sanoa, että "jos et syö tätä ruokaa, se tarkoittaa, ettet pidä minusta" (oletuksena se, että olen itse tehnyt ruuan). Lapsellehan voi jäädä traumat tuosta! Ja luennoitsijan tarinan mukaan jäikin: "Lapsenlapseni oli pitkään hiljaa ja sitten hän sanoi hiljaisesti "Anteeksi mummi, minä todella pidän sinusta ja on tämä ruokakin hyvää."" HYI, MITÄ AIVOPESUA JA AIKUISEN ASEMAN VÄÄRINKÄYTTÖÄ, YÄK! Ihan tuli paha olo, kun muistan, miten mua on syyllistetty, kun joku ruoka on ollut pahaa. Kyllä mä ymmärrän, että ruuantekijälle voi tulla paha mieli, jos syöjä ei pidä ruuasta, mutta täytyy muistaa, että lapsilla ja aikuisilla on eri mieltymykset ja eri asteelle kehittynyt makuaisti. Lasten makuaisti on yleensä tarkempi, mutta toisaalta myös vähemmän kehittynyt (johtuen nuoresta iästä). Kyllä minuakin harmitti sanoinkuvailemattoman paljon, kun yksi 6-vuotias ei tykännyt mun kana-kasvispadasta, jossa oli bataattia. Ja näin jälkeenpäin kaikkein eniten harmittaa se, etten silloin osannut sanoa, että "ei se mitään, ei kaikesta voi tykätä", ja jättää ne bataattiruuat sitten niille kerroille, kun ruokailin yksin. Ja nyt se on liian myöhäistä.

"Ruokakulttuuri on ollut lähes aina(?!) taustalla maailmanhistorian tapahtumissa."
- Niin, riippuu kyllä ihan siitä, miten tämänkin lauseen nyt sitten ymmärtää. Ruokakulttuuri ON AINA TAUSTALLA kaikessa, ja nimenomaan _taustalla_, mutta ei sen enempää. Mikäli täytyy erikseen sanoa, että "ruokakulttuuri on taustalla", tarkoittanee se jotain vähän merkittävämpää asiaa, kuin sitä, että ruokakulttuuri nyt vain sattuu vaikuttamaan aika pitkälti kaikkeen. Jos kuitenkin otetaan tälläinen perustelematon väite ja esitetään se faktana, olisi ihan hyvä vaihtaa "lähes aina"-fraasi johonkin muuhun, koska mulle "aina" tarkoittaa "sataprosenttisesti" ja "lähes aina" "yli kolme neljäsosaa". Eli tästä voidaan sitten miettiä, onko ruokakulttuuri todella ollut taustalla edes puolessa maailmanhistoriallisesti tärkeissä tapahtumissa. Epäilenpä.

Sit meille esiteltiin "perunan voittokulku", ja tarina meni suurinpiirtein näin: Eräs mies (joku "kuuluisa" suomalainen, mutta enpäs muita, kun ei kiinnostanut sen enempää, tarina vain oli hyvin ajatuksia herättelevä) 1700-luvulla kutsui suurmieskaverinsa metsästämään kanssaan. Tämä mies ei kuitenkaan tarjoillut metsästysretkellä mitään ruokaa, ja niinpä kaikilla oli tosi kova nälkä (varmaan niin kova nälkä, että vatsan kurina pelotti kaikki metsästettävät eläimetkin). Kun kaikki palasivat metsältä kutsun esittäneen miehen torpalle, tarjosi mies nälkäisille metsästäjille keitettyjä perunoita ja pullon viinaa, ja TADAA, PERUNAN SUOSIO OLI TAATTU! (En _yhtään_ ihmettele, ett nälkäisille kelpas perunat mukisematta, ja vielä kun viinaakin sai, ni varmasti olivat kaikki perunan perään.. Ja tämänkö takia meillä edelleen syödään perunaa?!)

Ja lisää perunasta: Kamalaa hehkutusta, miten hyvä ruoka-aine se on! Luennoitsija pohti, miksi Saksassa ja ties missä maissa on ravintoloissa tarjolla _aina_ parsaa, joka ilmeisesti on kyseisten maiden eniten viljelty kasvis (tjsp, en ollut yhtään kiinnostunut tästä perunakeskustelusta, ennen kuin luennoitsija suorastaan huusi, että) "Perustakaa ihmeessä perunaravintola!" Mun silmät melkee tippu päästä, ku kattelin ympärilleni, että kuulinko mä v***u oikein!?! KUULIN. Siis oikeesti?! Peruna on niin turha ruoka-aine, että olis enemmän järkeä kuoria se peruna ja syödä ne pelkät kuoret, kuin syödä koko peruna kuorineen! Ja sit sille vielä pitäis perustaa oma ravintola?! Joo, pystyn jo näkemään sen mielessäni: alkuruuaks perunakeittoa perunalastuilla, pääruuaks perunakastiketta perunamuusin ja perunasalaatin kanssa ja jälkiruuaks perunalettuja. VOI PERUNA SENTÄÄN!

Sit must aika huvittava selkeeseen faktatietoon perustuva millään tavalla perustelematon väite on, että "Ei einekset ja valmisruuat ole niin pahoja, mitä annetaan ymmärtää. Joissain tapauksissa ne ovat jopa ravitsemuksellisia parempia vaihtoehtoja kuin kotiruoka."
- JOO ANTEEKS MITÄ?! Ehkä siinä tapauksessa, että kotiruoka uppopaistetaan margariinissa ja kyllästetään aromisuolalla, mutta en osaa kuvitella mitään muuta tapausta! Ja tuollainen ruoka EI OLE KOTIRUOKAA, ainakaan niin kuin minä "kotiruuan" käsitän. Aivan absurdi väite mun mielestä. Siis joo, on täysin mahdollista, että kaikkein vähiten prosessoitu valmisruoka saattaisi olla ravitsemuksellisesti parempaa kuin vaikka lihamakaronilaatikko, jossa on 100g lihaa ja loput sitä valkoista vehnämakaronia, mutta missä muussa tapauksessa? (Okei, janssoninkiusaus voi olla toinen tällänen.)

Sitten yksittäisiä sitaatteja, joita en tässä vaiheessa jaksa enää kummemmin edes kommentoida.
"... miksi ihmiset narisevat, että "ruoka on kallista", kun nykyään kotitalouksien rahamenoista vain 14% kuluu kotiin ostettuun ruokaan, kun ennen se on ollut 30-35%."
"... halutaan luomua, mutta kuitenkin ostotilanteessa ratkaisee raha."
"Meillä on valta valita, mitä lautasellemme laitamme."
- Sen päivän mä haluan nähdä, kun opiskelijalla on valta valita, mitä suuhunsa laittaa. Siinä ei nimittäin kauheasti ole valinnan varaa, kun opintotuesta on vuokran maksamisen jälkeen jäljellä ehkä 50euroa (niin kuin minulla), ja jollain rahalla pitäisi maksaa netti- ja puhelinlaskutkin. Siinä vaiheessa yli kolminkertainen hinta karkoittaa viimeisetkin ostajat, kun vieressä on melkein yhtä hyvä vastaava tuote paljon halvemmalla. Esimerkki: Ostin tänään sitruunan. Se oli kaunis, keltainen, hyväkuorinen ja maistui hyvältä. Se maksoi yli euron. Turha varmaan mainita, että oli luomusitruuna. Vieressä oli vähän tummemman keltaisia, paikoitellen ruskealäikkäisiä, rupukuorisempia sitruunoita, joiden kilohinta oli alle 2 euroa. Luomusitruunan kilohinta oli 7,20 euroa. Jos olisin ostanut useamman sitruunan, olisin varmasti ottanut halvempia. Onneksi en tarvinnut kuin yhden!

"Lihavuus on korvien välissä. Ei kukaan pakota meitä syömään yhtään mitään."
- Tää oli ehkä kaikkein parasta, mitä luennoitsija sanoi. :D Must tää vaan on niin hieno ajattelutapa, että en pysty ku nauramaan epäuskoista naurua. Jos media ja tarjoukset hehkuttaa valmisruokien erinomaisuutta, ni onpa siinä yhdellä yksittäisellä ihmisellä paljon varaa yrittää taistella omien makumieltymystensä puolesta, kun puolet suomalaisista on jo aivopesty tähän pikaruokapropagandaan.

Kun eräs opiskelutoverini toi esille huolensa siitä, miten valmisruokien pakkausselosteista huolimatta kuluttaja ei voi olla varma siitä, mitä ruoka oikeasti sisältää, luennoitsija vastasi "Juu, minäkin muistan sen hevosenlihaskandaalin", jolloin mun teki mieli huutaa, että "mutta hevosenliha on sentään syötävää, E-alkuisista numerokoodeista en olisi niinkään varma".

Luento päättyi siihen, kun luennoitsija kertoi, miten joissain kehitysmaissa käytetään lapsityövoimaa. Powerpointtiin oli listattu syitä, jotka johtavat lapsityövoiman käyttöön. Loppuhuipennus oli lausahdus "näillä perheillä ei ole muuta vaihtoehtoa", AINA ON VAIHTOEHTOJA, AINA. Jos tilanne ei miellytä, lähde pois. Se ei varmasti ole yhtä helppoa, kuin mitä se on sanoa tai kirjoittaa, mutta sen seuraukset ovat päätähuimaavat, verrattuna menetettyyn lapsuuteen, kaikkiin mahdollisiin traumoihin, lyhyeeseen elinikään, ja KAIKKEEN, mitä lapsityövoiman käytöstä seuraa 1) lapsille itselleen 2) lasten perheille ja läheisille 3) lapsityövoimaa käyttävälle yritykselle. Mutta luennoitsija puhui aivan kuin lapsityövoiman käyttö olisi OOKOO?!

Joo, eli tässä siis luennon kohokohdat. Ei sanaakaan siitä, MITEN KOTITALOUSOPETUS VOITAISIIN TUODA LÄHEMMÄS LASTA JO ENNEN YLÄKOULUIKÄÄ. Ja sitä mä odotin. Turha vissiin sanoa, että petyin aika huolella. Silti sekään ei ollut se tunne, jonka voimalla tän kirjoitin, vaan puhdas epäusko. Aivan käsittämätöntä, että tulevaisuuden ruoka- ja opetusalan ammattilaiset yritetään aivopestä suosimaan perunaa, eineksiä ja valmisruokia, traumatisoimaan lapsia käyttämällä iän tuomaa valta-asetelmaa väärin, perustamaan perunaravintola ja hyväksymään lapsityövoiman käyttö.

Voiks tää maailma oikeasti olla todellinen?!