Syyslomaromaani

(Kopioin eilisestä kirjoituksesta sen, mitä siitä jäi jäljelle ennen kuin koko höperö Blogger sekoili sen tekstin jäätäväks siansaksaks.. Okei, painoin yhtä nappia tääl, ja sit se meni sellaseks, ja vahingossa tallensin sen, enkä sitten enää voinut perua. Hyvää lukemista!)

Joo moro, mun elämä on taas ollu niin täynnä kaikkea tuikitärkeää, että tiedän jo etukäteen tän tekstin olevan aika pitkä, kun jossain vaiheessa päädyn oikolukemaan tätä. Ehkä jopa julkaisen tämän kahdessa osassa, näkee kohta.

Syysloma alkoi perjantaina.

Lauantaina 19.11. oltiin Jossun kanssa katsomassa PMMP:n jäähyväiskiertueen keikkaa Joensuussa. Oli niin sanoinkuvailemattoman mahtavaa, ihanaa, upeaa ja mieletöntä! Ja myös ihan vähän haikeaakin, kun tajusin, että en tuu varmaan koskaan enää näkemään kyseistä kokoonpanoa livenä! Pieni harmistus, että "miksen käynyt näitten keikoilla useammin", mutta sitten osasin taas arvostaa niitä muutamaa kertaa entistäkin enemmän! Neljännen biisin jälkeen (Maria Magdaleena! (tässä olisi sydän, jos Blogger ei ignoreisi tulevia kappalejakoja sen takia, joten pakko jättää pois!)) mun ääni oli ihan mennyt, mutta sitten se palasi, kun en muutamaan biisiin hoilottanut ihan niin täysin keuhkoin.

Sunnuntaina mentiin Siran kanssa bussilla Heinolaan. Olipas oikea ruuhkabussi Juvalle asti, mutta sitten saatiin jo omat paikat, eikä tarvinnut pitää koppaa sylissä. :) Illalla veljeni vei meidät sekä Jennin, Villen ja Veikon mökille. Lämmitettiin sauna. Maanantaina haravoitiin. Meinasin ahdistua (krhm, vai vain meinasin.. Siis ahdistuin) suuresti, kun mun päähän tuli ajatus "mulla ois niin paljon kaikkea kivaa tekemistä, että en tiedä, mitä tekisin! Haravoisinko lisää, veisinkö lehtikasoja kottikärryillä tunkiolle vai ajaisinko puita liiteriin - haluaisin tehdä kaikkea samaan aikaan!". No, siitä sitten koko illan jatkunut stressikiukku. ;( Sen siitä saa, kun ei voinut ottaa 10-30 minuuttia "vain itselleen", mennä yksin itkemään jonnekin piiloon ja rauhoittua. Jälkeenpäin oli ehkä aika huvittavaa, että oli syysloman ensimmäinen päivä, ja mä otin kauhean stressin siitä, että ehdinkö tekemään viikon aikana kaiken, mitä haluaisin. -_- Maanantai-iltana veli haki meidät pois, mut tajusin heti lähdettyä, että "mikähän järki mun on mennä keskustaan yöksi, jos kuitenkin tuun heti aamulla jatkamaan haravointia", ja sit jäinkin pois kyydistä ja palasin Siran seuraksi mökille.

Tiistaina heräsin 9.30, puin vaatteet ja menin heti haravoimaan. Tein pihatöitä ainakin 12.30 asti, jonka jälkeen söin. Olin olevinaan lihattomalla lokakuulla, mutta kuitenkin oltiin valittu ruuaksi jauhelihapitoista ruokaa, josta tuli mulle aika tukkoinen olo. Jotenkin raskas ja tönkkö. Fiksuna tyttönä söin joka päivä syyslomalla lihaa, ja sama kurja olo oli viikon jokaisena päivänä. ;( Vaikka mä en edes loppujen lopuks syöny sitä lihaa paljoo yhtää, ni silti ihan kummalliset olot.
Veli haki mut ja Siran töidensä jälkeen pois mökiltä. Menin tapaamaan Maijua, ja olikin aivan tosi mukava ilta! :) Siellä oli tarjolla herkullista sitruunainkivääriraakasuklaata ja pakurikaakaota, sekä mahtavaa seuraa ja hauskoja juttuja! En ois meinannut edes malttaa lähteä sieltä, mutta piti ehtiä tapaamaan toistakin kaveria samana iltana. Harmi homma, että se tapaaminen jäi tosi lyhyeksi, mutta onhan tässä elämässä vielä aikaa! Myöhäisiltaa vietin Kauppakadun mäessä, ja myöhäismyöhäisiltaa facebookin chatissa. Olipas taas kihelmöivät keskustelut, enkä meinannut saada unta ollenkaan! Keskiviikkoaamuna heräsin yllättäen tosi aikasin, ja lähdin heti toimittamaan asioita, jotta pääsisin siirtymään seuraavaan kohteeseeni mahdollisimman pian! Koska veljen autossa ei ollut vielä talvirenkaita, en uskaltanut lähteä Joutsaan, joten olin saanut yhden ylimääräisen päivän, jonka päätin sitten ti-ke-yön levottomina tunteina viettää Lahdessa. Olisin lähtenyt sinne heti seuraavalla bussilla (klo 3 paikkeilla), mutta en kehdannut kolistella keskellä yötä, joten päätin liftata sinne heti, kun oisin hoitanut Heinolassa pari asiaa.

Keskiviikkoaamuna siis heräsin aikaisin ja lähdin heti asioille. Taitavasti "tuhlasin" luontaistuotekauppaan melkein satasen kertaheitolla, kun ostin kookospalmusokeria, raakakaakaojauhetta, ORANSSIn hammasharjan (okei, ostin hammastahnaa, jonka mukana tuli hammasharja, ja jotenkin olen kaivannut elämääni oranssia, vaikka ennen suunnilleen vältellyt sitä), kaksi purkkia hunajaa ja jotain muuta ostin, mutta enpäs saa päähäni, mitä. (Toisena päivänä ostin chlorellaa, joka on muuten aivan järkyttävän pahaa, enkä todellakaan tiedä, miten mä muka pystyisin ottamaan sitä sen yhden teelusikallisen verran päivässä! :D Smoothienkin seassa se maistuu aivan kamalalle, mutta tänään kuulin, että omenamehun seassa se on siedettävää. Täytyypä siis alkaa ostaa omenamehua, mikä onkin ihan hyvä idea, koska en omenoita osta about ikinä...) Mutta oli kyllä kaiken sen rahan arvoista!

Sitten liftasin Lahteen. Prätkähiirien Lalli Leipäjuusto ajoi autoa ja jutteli bisnespuheluita kiinnittämättä muhun sen enempää huomiota, kun nousin autoon. Kun puhelu loppui, juteltiin niitä näitä, mukavia ja turhia, enimmäkseen se haukkui Hartolan "sosiaaliämmät" typeriksi kanoiksi. :D Minä vaan kuuntelin ottamatta kantaa asioihin sen enempää. Mutta sitten kun herra isohuuli isokenkä luuli mun olevan ostettavissa, aloin mielessäni pohtia, että olisikohan joku itsesuojeluväline toisinaan ihan paikallaan... Se, että liftaan, ei varmaan tee musta huoraa?! No, typerästä kysymyksestä (tai oikeastaan typeristä kysymyksistä, koska ensimmäinen kieltävä vastaus ei riittänyt yleispäteväksi vastaukseksi, vaan erilaisista tyyleistä oli pakko kysyä vielä erikseen, huoh) selvisi asiallisella vastauksella, asiallisilla perusteluilla ja asiallisella käyttäytymisellä, ja loppumatka (noin 10min) sujui ilman mitään suurempia ongelmia, mitä nyt aika kuumottava olo oli. En oikein kyllä muista siitä mitään, kun olin niin järkyttynyt siitä, että se edes kehtasi kysellä enempää, kun olin jo kertaalleen sanonut, että ei ole mun juttu rahoittaa opintoja seksillä. Lopulta pääsin autosta ulos ja riemuitsin mielessäni "jes, selvisin!"

Seuraavat keskiviikon tunnit olivatkin sitten huomattavasti parempia ja herkullisempia, suorastaan hedelmällisiä. (Voi luoja, tajusin vasta nyt tän kaksimielisyyden, mutta en viitsi poistaa, koska se on ihan aiheellista! ;D) Alkuillasta keskustaan moikkaamaan kavereita. Myöhemmin kahden muun kaverin kanssa karaokebaariin. Lauloin Maria Magdaleenan ja duettona Kotiviinin. :D Oli tosi hauskaa ja kivaa, paitsi sit jossain vaiheessa olinki juonu niin monta siideriä, etten ihan pysynyt läsnä tässä hetkessä, ja loppuillasta (tai oikeastaan keskiyöllä) menetin sitten itsehillinnän täysin... Vasta viikonloppuna tajusin, että en muista "kotimatkasta" (ei minun koti, mutta sen, kenen luokse menin) juurikaan mitään, paitsi sellainen flashback tuli, että taisin itkeä, huutaa, raivota ja riehua koko matkan ajan! :S :D Voi luoja, oon taas vetäny niin hyvin, ett taidan jättää siiderit ja muut alkoholit niille, jotka niitä osaa järkevästi juoda.

Torstaiaamuna olikin sitten hyvä krapula ja morkkis, vaikka ei oksettanut tai muutenkaan ollu sellai aivan älytön darra. Oli sellai "piilevä krapula", se tuntui "taustalla", ja häiritsi kyllä, vaikkei kokonaisvaltaisen paha olo ollutkaan. Olin nähnyt kauheeta unta, ja siinä ollut voimakas negatiivinen tunne (se tunne, kun koet pettäneesi kaikkien odotukset ja kahden ihmisen sukujen vihat kaatuu sun niskaan) jatkui aamulla, enkä oikeastaan kunnolla päässyt siitä eroon koko päivänä. Olin edellisinä öinä nähnyt "enneunia", jotka olivat sitten myös ehtineet jo toteutua, ni järkevään ajatteluun kykenemättömänä sitten kuumotin, että tuokin olisi ollut enneuni. (Sitaatit, koska ne olivat yksittäisiä hetkiä, jotka tapahtui unessa, ja sitten ne tapahtui "todellisuudessa"). Kuumottavinta oli kuitenkin se, että unessa yksi tärkeä ihminen sanoi mulle tietyillä sanoilla jotain, ja sitten kun kerroin unestani, se sanoi ne täysin samat sanat! O.o Sit pisteeks i:n päälle iskä vielä soitti mulle päivällä ja sanoi, että haluaa puhua mun raha-asioista, ja mä jo kuumotin vaikka ja mitä, että nytkö mut jätetään perinnöttömäks (okei, tää kuulostaa paljon hauskemmalta tälleen, kun en tuo kaikkia taustoja julki, mutta ei se midist) ja ties mitä kaikkee! Siitä ahdistuksesta sitten koko illan kestänyt pelko, ahdistus ja mahakipu, kunnes Heinolaan päästyäni kävin mun tilitiedot yhdessä kavereiden kanssa läpi, ja naurettiin mun tuhlaajatyttöelämälle. :D Parhaimmillaan yhden kuukauden aikana 2,5k nostot ja tuhlaukset sekä yli 4k rahaliikenne, kun taas toisena kuukautena menot jotain 200 euroa. :D "Sul on selvästi ollu hyvä ilta baarissa... Niin hyvä, että oot sitten seuraavanakin päivänä menny baariin. Oho, näköjään sulla jäikin sitten se putki päälle!" xD Nauraminen vapautti mun jännityksen, ja seuraavana aamuna (kun "totuuden hetki" koitti) ei ollut enää mitään pelkoja tai ongelmia. :)

Perjantaina lähdin Espooseen moikkaamaan yläaste- ja lukioaikaista ystävää. Oli kiva reissu. :) Ihana nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. (sydän!)

Lauantaina menin jonnekki "hippitapahtumaan", ku Maiju oli saanu mut houkuteltua sinne. :D Joo-o, oli kyllä ehkä vähän liian hippiä mun tänhetkiseen elämään.. Oli mukavaa ja kaikkea, hyvä tunnelma, mielenkiintoisia ihmisiä ja ihania ruokia, MUTTA. En oikein osannut/uskaltanut tutustua keneenkään, enhän mä oo vielä tutustunut itseenikään tarpeeksi. Lisäks mulla oli maha kipeä (söin varmaan liian nopeasti ennen lähtöä), ja ahdistuin huolella, että "nyt noi kaikki aistii mun paskan fiiliksen ja luulee, ett tahallani levitän sitä tänne.." ja muutenki olin kyl ihan hassusti. Tapahtuma oli "naturally high", ja musta kyl todellakin tuntui, kuin oisin ollut pilvessä. O.o Ensin oli hauskaa ja kivaa, kunnes "tuli överit", jonka jälkeen mua vain vainisti ja kuumotti kaikki. :( Mutta sitten Maiju energiahoiti mun vatsaa jotain 10 minuuttia, ja sen jälkeen mä vaan nauroin, kun "vapauduin" siitä kurjasta tunteesta, joka mun vatsassa oli! :D Häilyin kyllä tosi rajusti mun mukavuusalueen rajamailla! Oltiin mm. menossa saunaan, mutta "voi ei, ei kai me NYT mennä sinne, kun siellä on sekavuoro?!", ja heti perään ajattelin, että "no mennäänpäs vaan! Kukaan ei mua täällä tunne, ja mä en ehkä tule tapaamaan näitä tyyppejä hetkeen uudelleen" ja sitten oma typeryyteni näyttäytyi mulle niin naurettavana pelleilynä, että melkein jo ehdin häpeämään, miten hölmö oon ollut, ku en oo koskaan ees ollu sekasaunassa ilman vaatteita! (Lasketaaks bikinit edes vaatteiksi..?) Sit mä kävin myös meressä uimassa! Sekin oli hassu juttu, koska mun ei edes pitänyt mennä sinne! Lähdin saunasta pois, ajatuksena poistua sieltä lopullisesti, mutta hetken vilvoittelun jälkeen Maiju ja Viivi tulivat saunasta ja yksissä tuumin lähdettiin sitten rantaan, ja laiturilla mul tuli hinku käydä siellä "järvessä" (silloin vielä luulin sitä järveksi, koska en tosiaan tiennyt), joten hyppäsin sinne ja kun suolavettä meni suuhun, tajusin, että "jaa, tämä onkin meri". Oli kyllä tosi mukava reissu! Kotimatkalla kuunneltiin Kirkaa ja olin ihan väsy, koska olin niin paljon riehunut mukavuusalueeni ulkopuolella sen päivän aikana. :) Kirka oli ehkä se viimeinen pisara. :D Kauheet ennakkoluulot sitä kohtaan, mutta niissä biiseissä oli sittenkin aika hyviä sanoituksia! <3

Sunnuntaina kävin taas Jennillä ja Villellä, sit iltapäivällä Jenni heitti mut iskälle. Vietin aikaa Pepin ja Jalo-Jalmarin (must tää vaa ois nii kovis nimi!) kanssa, kun iskä kävi katsomassa verkot. Verkoissa olikin iso lohi (wtf, lohta Ruotsalaisesta?! :D) ja jotain pikkukaloja! Rakenneltiin ihanan Pepin kanssa Duploilla ja Jalo oli "jättiläiskonttaaja", joka meinasi tuhota meidän hienot aikaansaannokset. Siirsin sitten Jalon Pepin sängylle, ettei se rikkoisi rakennelmia, mutta tokihan raukkaparka putosi sieltä, mutta onneksi olin skarppina, ja sain velipojasta kiinni ennen lattiakosketusta! Pikkurakkaus tietenkin säikähti sitä, mutta onneksi isompi isosisko on pro lasten kanssa; otti pikkuveikan syliin ja ei mennyt edes 10 sekuntia, kun poika oli jo rauhoittunut hetkellisestä hätäännyksestään! <3 Ja tosta tapahtumasta olin nähnyt jo untakin: unessa Pepin huoneessa oli tulva, ja mä kalastin Pepin varpailla isoa jättiläishaukea, joka ui siellä huoneen lattialla. Peppi istui siis sängyllä tai laiturilla ja piti varpaita vedessä, ja minä sanoin, että "älä ota niitä vielä pois, koitetaan saalistaa toi hauki". Sitten se vesi valui huoneesta pois ja hauki jäi saaliiksi sängyn alle. Samassa unessa olin unohtanut hoitaa Jaloa, joka oli vain ollut nukkumassa koko unen ajan, mutta ehti kuitenkin herätä ennen unen loppumista. Eikös tämä ole aika selkeä enneuni? ;)
Sunnuntai-iltana pääsin kimppakyydillä Savonlinnaan. Olipa taas mukava ja nopea matka! :) Ja olipas ihanaa olla kotona, kun pääsi lepäämään! :D

LOPPU.