Onpas taas vähän jäänyt kirjoittaminen vähemmälle, ku oon pari viikkoa ollut vaan koko ajan menossa.. Tai ainaki siltä must tuntuu! :P
Ennen syyslomaa kävin vierailulla Kiteellä. Jäin edeltäväksi viikonlopuksi Savonlinnaan keräilemään voimia tulevaa koitosta varten. Ennen oon yleensä sairastunut aina tai vähintäänkin joka kerta, kun oon ollut Kiteellä, viimeistään siinä vaiheessa, ku oon istunu bussissa Savonlinnaan. Sairaus alkaa kurkkukivulla (kun en ole voinut sanoa asioita, joita olisin halunnut sanoa) ja etenee flunssaksi, jolloin olo on kurja ja tukkoinen (kaikki sanomattomat sanat jääneet mun kehoon jumiin). Tällä kertaa menikin toisin. :)
Maanantaina (14.11.) hyppäsin bussiin ja lähdin mummon luo. Olin ajatellut tekeväni aamulla kaikkia mahdollisia suojauksia ja voimaannuttavia meditaatioita, mutta unohdinkin kaikki! Bussissa koin sanoinkuvailematonta pahaa oloa, kuvotusta, oksetusta, vatsakipuja (sekä ylä- että alavatsassa), päänsärkyä, ahdistusta, surua ja pelkoa. Osa näistä tunteista ja tuntemuksista oli ollut jo ennen bussimatkaa, mutta olin hetkellisesti saanut ne poistumaan mun senhetkisestä tietoisuudesta. Bussissa en enää päässyt niitä pakoon, joten oli pakko pyytää maailmankaikkeuden hyviltä voimilta hiilausta ja apua. Mun olot helpotti heti, enhän voinut niille mitään muutakaan tehdä.
Koko Kiteen vierailu sujui mun osalta erittäin hyvin! Vaikka olin unohtanu tehdä kaikki suojaukset ja taiat, mun olo oli koko ajan tyyni, rauhallinen ja "iloinen" (ei mitenkään happyhappy, vaan silleen "basic-happy"). Vaikka mitä tapahtui, mä pysyin tasapainossa. Sain kuulla taas samoja vanhoja surullisia juttuja (erityisesti aamuisin), mutta jostain syystä en ottanut niitä itseeni (tämä on huono fraasi, mutta todellakin: ennen oon aina yrittänyt poistaa tai vähentää maailman ihmisten suruja ottamalla ne itselleni kannettavaksi, mutta eihän se niin mene! Ihminen on ehtymätön lähde...).
Parasta oli, että sain mummon pariin kertaan jopa hymyilemään, kun onnistuin kääntämään sen surullisen asian iloa tuottavaksi. Ennen matkustaminen Kiteelle on ollut mulle velvollisuus ja rasite, nyt mä odotan innolla seuraavaa reissua! <3
PS. Mulla oli sairaat alavatsakivut, mutta sain ne pelkällä ajatuksen voimalla helpottamaan (vaikka hetkittäin kipuaallot taittoi mut kaksinkerroin ja nosti tuskanhien otsalle), enkä joutunut ostamaan apteekista Buranaa! Muutamaan kertaan se ehdi käydä mielessä, ku vatsa veti kärrynpyörää ja kuroi nielun umpeen, kuin oksentamista varten. Mut sit ajattelin, että en kaipaa kaiken päälle vielä maksanvahingoittajalääkettä, vaan koitan ajatella kivun pois. Suosittelen kokeilemaan, esim. päänsärkyyn. Mulla toimii. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti