Odota koko päivä jotain, ihan vain huomataksesi, että niin ei tule käymään.
Miks miks miks MIKS mä aina petyn niin kauheesti jostain, jota muut ihmiset pitäis semiturhana? Sit itken pettymystä, ku tuntuu niin pahalta. Ja sit ei huvita mennä pubivisaan tai tehdä koulutehtäviä. Mikään ei huvita. Eikä oo voimia mihinkään, esimerkiks ulkoiluun, ett sais muuta ajateltavaa. Ei myöskään pysty keskittyy, ett vois lukea tai edesauttaa sitä, että valmistuisin joskus täältä.
Sit purkaa sitä paskaa oloa sanallisesti jollekin toiselle, ja aiheuttaa sillekin huonon mielen, vaikkei tarkoittanut.
Eikä se oo kenenkään muun syy, kuin mun oma. En osaa olla.
Tuntuu taas ihan elinkelvottomalta.
Ja nyt ei maistu ruokakaan loppuun. Onpa taas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti