Facebookin helmi!

Meinasin ensin kirjotella tän koko paasauksen Facebookiin, mutta koska siellä eivät kaikki ihmiset tunne mua sellaisena, kuin todella olen, ja näin ollen voisivat ymmärtää tulevan tekstini täysin väärin, ja pahimmassa tapauksessa päätyisin jopa ite Feissarimokiin (joista alunperin tän helmen muuten löysinkin), laitan tän tänne. Varoituksen sana: teksti ei muutu missään vaiheessa yhtään sen helpommin ymmärrettäväksi tai jäsenneltäväksi kuin tuo ensimmäinenkään virke on. :D Asiaan: (Aasiaan! :D )

Oh yeah, löysin just Facebookin helmimmän yhteisön (tälleen (tulevan) opettajan näkökulmasta) : "Wilma pilasi elämäni". Hei voi itQ lapset oikeesti! :D

Feissarimokissa oli asiallisesti kommentoitu, ett ei oo kovin hyvä elämä ollu, jos kouluyhteisön sisäinen tiedotusjärjestelmä onnistuu sen pilaamaan, mutta niinhän se on: ei monillakaan murrosikäisillä ole hyvä elämä, ei mullakaan ollut, ja ymmärrän kyl, miks Wilma voi elämänlaatua edelleen vähentää, mutta oh please! Wilman myötä porukka on lähteny kilpailee, ett kuka saa aikaseks hölmöimmän palautteen tai merkinnän pienimmästä asiasta, eikä tajuta, että opettajat meinaa olla aika kiireisii, ku joutuvat opetuksen suunnittelun, toteutuksen, arvioinnin ja oppimisen arvioinnin lisäksi omalla ajallaan (!) korjaamaan kokeita, tarkistamaan kotitehtäviä, vastailemaan kaikenlaisiin sähköposteihin ja kaiken päälle vielä kirjottelee mahdollisimman lyhyen kuvauksen opetusta häirinneestä toiminnasta, ku Lumikukka-Jupiter (Kyllä! Nää on nimiä!) on "kesken tunnin mönkinyt pöydän alle purkkaa mussuttaen heitellen samalla kuminauhoja toisten oppilaiden päälle ja pitänyt outoa kurnuttavaa ääntä" - ihan vain siksi, että Lu-Ju (lempinimi tarkkaan harkittu, koska muistuttaa nuorison suosimaa "luv u"-fraasia, jonka todellista merkitystä kyseinen ihmisryhmä ei oikeasti edes ymmärrä) pääsis postaamaan tän typeryyden sitten Facebookin Wilma-sivulle, saada vähän "kunnioitusta" joukolta, jossa tyhmyys tiivistyy, ja olla olevinaa nii paljon opettajaa älyllisempi olento, koska "opettaja kirjotti niin tyhmästi". Yeah right, ei varmaan ollut osaa "opettajan tyhmälle kirjoitukselle" siinä, että SINÄ käyttäydyit juuri niin tyhmästi, kuin opettaja on kirjoittanut - kuinka hän olisi voinutkaan kirjoittaa toisella tavalla, jos SINÄ teit juuri niin kuin opettaja on toimintasi päätteeksi kirjoittanut?! Voisin ehkä täs vaihees harkita alan vaihtoa, jos noi Lumikukka-Jupiterit alkaa mua näin paljon ärsyttää.. Tosin mun haave onki opettaa luokkaa ja kotitaloutta alakoulussa, ett siellähän noi lapset viel osaa käyttäytyä ees jotenki. Tai jos ei osaa, ne voi pelotella käyttäytymään kunnolla.

Aiempaan kappaleeseen liittyen mainitsen vielä tämän (kun en halunnut tuota rehellistä ajatuksenvirtapaasausta lähteä jälkikäteen muokkailemaan): ei varmaan oo ihme, että jos kolme eri oppilasta ensin tekee kaikkensa saadakseen opettajan pinnan kireälle, tai jopa katkeamaan, että neljäs koettelija saa paljon helpommin häiriömerkinnän, kuin mitä yleensä olisi mahdollista. Sitten opettaja kaiken kiireensä keskellä pyrkii minimoimaan ajan, joka kuluu oppilaasta johtuvien ongelmien ratkomiseen, koska jokaisella on omankin elämänsä kanssa aivan tarpeeksi tekemistä. Jostain ihmeellisestä syystä lapset pitävät opettajaa joko jumalana tai saatanana (kärjistys - tottakai osa opettajista sijoittuu tähän välimaastoon), ja yleensä se menee vieläpä niin, että ala-asteella opettaja on uskomaton jumalolento, joka tietää kaiken, mutta yläasteella murrosikä sekoittaa oppilaan pään ja saa tämän kuvittelemaan olevansa itse jumala, jolloin opettaja, jolla on erittäin vastuullinen ja henkilökohtaista voittoa tavoittelematon(*) tavoite opettaa oppilas sivistyneeksi, tietäväksi ja taitavaksi yhteiskunnan jäseneksi, nähdään itsen vastustajana: koetaan, että minä olen oikein hyvä ja paras juuri tällaisena, ja että opettaja yrittää vain pilata kaiken muuttamalla minua. Mutta tuokin on vain ajatusharha: oikeasti kukaan murrosikäinen ei pidä itseään jumalana, ei välttämättä edes millään tavalla tarpeeksi hyvänä ihmisenä, vaan tuo harhainen kuva itsestä jumalana on ainoastaan defenssi, jonka avulla pyritään (tiedostamattomasti) vähentämään sitä tuskaa, mitä ihmisenä (henkinen) kasvaminen tuottaa. Koska eihän se nyt koskaan ole helppoa, ei aikuisena eikä varmasti lapsena. Mutta siihen on totuttava, koska elämä on ikuista muutosta.

Sit mua huvitti kans toi, ku yks Riehu-Viljami oli lesonnu päässeensä pois luokalta yli 500 poissaolotunnista huolimatta, vaikka "niin kovasti oltiin uhkailtu, että yli 200h poissaoloilla jää automaattisesti luokalleen". Teki mieli kommentoida, että "ehkä ne eivät vaan jaksaneet katella sua enää yhtä ylimääräistä vuotta, ni ajattelivat päästää sut pois, ku et muutenkaa näköjää koulus viihtyny etkä varmaa oo tullu ajatelleeks, että poissaolevana oppilaana aiheutat opettajille ihan yhtä paljon työtä, kuin läsnäolevatkin, jollet jopa enemmän", mut en jaksa lähtee kiistelee teinien kans, ku se on aina automaattinen häviö, koska en oo vieläkää oppinu sitä jaloa taitoa, että jättäis itseään tyhmemmät ihmiset omaan arvoonsa, vaan aina mä alennan itteni samalle tasolle ja sit ne pellet peittoaa mut niitten omas pelis. Tottakai, ku en minä osaa olla idiootti. Paitsi nyt, kun kailotan koko maailmalle pitäväni itteeni parempana ihmisenä, ku teinit. Älkää ymmärtäkö väärin; kunnioitan kaikkia ja uskon, että jokaisella on jotain annettavaa maailmalle kaikkina elämänsä hetkinä, mutta onhan se nyt kiistelemättä selvää, että yleensä opettaja sattuu olemaan hieman fiksumpi kuin itseään vähintää 10 vuotta nuorempi teini pystyy sillä hetkellä olemaan. En pidä yhtään mahdottomana, että kun mun tulevat oppilaat kasvaa tähän ikään, jossa ite oon nyt, jopa suurin osa heistä vois olla fiksumpia ku minä! (No joko meni överiksi; pidän itteeni vissii aivan liian hyvänä opettajana, ku kuvittelen, että opit menis lapsukaisille muka noin helposti perille! :D )

Se siitä ajatustulvasta. :) Paljon olis vielä sanottavaa, mutta ois tässä kysyntää hieman muullekin tekemiselle ennen viikonlopun viettoon lähtöä, kuin kuluttaa aikaa koneella; niin mukavaa kuin tämä onkin, mulla on myös velvollisuuksia (itseäni kohtaan)!

(*) - Toki on niitäkin opettajia, jotka kokevat oppilaan onnistuneen oppimisen henkilökohtaisena voittona ja tuntevat ylemmyyden ja onnistumisen tunteita, kun saavat oppilaat oppimaan valitsemillaan opetusmenetelmillään - ja tottakai itsekin pidän itseäni enemmän arvossa, jos/kun onnistun löytämään ne keinot, joilla oppilas oppii, oppii innostumaan, ja innostuu oppimaan. En kuitenkaan koe, että olisin ainoa tekijä, jolla on vaikutusta oppilaan oppimiseen, vaan tekijöitä on useita, ja ne ovat niin tilanne- kuin persoonasidonnaisia. Loppujen lopuksi uskoisin aika harvassa olevan niiden opettajien, jotka määrittelevät oman menestymisensä oppilaiden menestymisen kautta, vaan eiköhän taustalla ole aina vilpitön halu auttaa yksilöitä selviämään maailmassa.