Kuinka raivostuttavaa: mun on tehnyt mieli kirjoittaa sata vuotta tänne, ku mul on ollu niin paljon kaikkee supermahtavaa kerrottavaa, ku oon perusharjoittelussa ja kaikki on ollut aivan sikakivaa... TÄHÄN HETKEEN ASTI! Olin jo kirjottamassa raivoavautumista mun opettajakaverille, mutta en mä taida voida. Joten valutan tänne ja meen sit rauhassa nukkumaan.
"... etten oo palauttanut kandin työsuunnitelmaa, enkä palauta vieläkään, koska en ole tehnyt sitä! Perusharjoittelu vie elämästä niin paljon aikaa, että en ehdi elää (käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota, lenkkeillä ym. basic stuffii) puhumattakaan mistään vapaa-ajasta, tai siitä, että edes uskaltaisin tehdä tuntisuunnitelmat hutiloiden ja pitää surkeita oppitunteja oppilaille sen takia, että muut opinnot pyörivät taustalla. Joten, palautan kandin työsuunnitelman ihan tässä lähiaikoina, kunhan ehdin tehdä sen. Toivottavasti torstaina.
Alkaa jo väsyttää tää, että näin paljon kaikkea näin lyhyessä ajassa. Kuten jo mainitsin, tuntisuunnitelmat vievät älyttömästi aikaa, koska haluan suunnitella tuntini mahdollisimman hyvin, jotta voin ehkä tulevaisuudessa käyttää omia materiaalejani + saan taitojani vastaavaa palautetta. Oon monena iltana ollut kotona (koulusta!) vasta klo 16 tai jopa vasta klo 18. Yleensä tässä vaiheessa on todella nälkä, joskus jopa niin nälkä, että nälän tunne on jo ehtinyt kadota, kun ei olekaan muistanut/ehtinyt syödä päivän aikana. Bilsamantsan kurssilla pitäis kirjottaa/tehdä joku monisivuinen tutkimusraportti ryhmän kanssa. Mitenhän helposti ryhmä, jossa on 4 ihmistä, saa aikataulut sovitettua yhteen, kun yhdellä on perusharjoittelun takia pitkät päivät (koulussa ja koulun jälkeen)? Ei tosiaan mitenkään. Tuntuu, että mun elämä on vain yhtä kiirettä ja sekamelskaa. Koitan nyt vain suorittaa (sanan oikeassa merkityksessä - tehdä ilman ilon liekkiä) kaiken pois alta, ja palkitsen itseni rentouttavalla viikonlopulla muissa maisemissa."
Vastalause: "Mitä järkeä on lähteä kiireen keskellä matkustamaan yli 3h yhteen suuntaan, 7h viikonlopussa, kun voisi tehdä asiat kiireettömästi?" No vaikka sitä, että saisi elämäänsä edes yhden nautinnon takaisin siitä hyvästä, että tekee kiireen ja raivon vallassa tuntisuunnitelmia, niitä, joita ennen teki VAPAA-AJALLA OMAKSI ILOKSEEN!! Tappakaa toki mun kaikki into, luovuus ja kiinnostus tähän alaan. Älkää väittäkö, että "tervetuloa opettajan arkeen", koska tää ei tosiaan oo sama asia ku opettajan oikea arki! Kuka kirjoittaa iltaisin oppimispäiväkirjaa siitä, millaisen tunnin on pitänyt ja mitä ajatuksia se sattui herättämään?! Tai suunnittelee tuntinsa pitäen koko ajan mielessä sen, että luokassa on vähintään yksi erittäin kriittisesti tarkkaileva silmäpari. Ei kukaan. Kenenkään ei tarvitse.
En ehtinyt kirjottaa koko tekstiä sähköpostiin, onneksi, vaan jatkoin sitä sit tästä. Oli vain paljon hankalampi lopettaa teksti edes rimaa hipoen asiallisesti, ku ei ollut enää ketään, kelle kirjoittaa. "Omaksi ilokseen", ei nyt kyllä riitä. Mitä iloa mulle on siitä, että saan vielä mustaa valkosella siitä, että miten hullunmylly tää mun elämä at-fucking-m on?! Kyl mä tajuun, ett mul ei oo ku 3 isoo juttuu meneillään ja 2 pientä, joista toisen aika ei edes ole vielä.. Mut ku ne kolme isoa on niin isoja paketteja kokoonsa nähden liian lyhyessä ajassa!!
Jospa rauhotuin tarpeeks ja voisin saada unta... -->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti