Haluaisin kertoa jollekin, mutta ei ole ketään, kelle nyt kertoisin, joten valutan tänne, jotta voin taas keskittyä oleelliseen.
MUA NAKERTAA se, että en vieläkään osaa soittaa pianoa/synaa niin hyvin, että kehtaisin mennä yrittämään pianotenttiä. Harmittaa myös se, että pianotunnit on mun osalta ohi, enkä siis pääse enää juurikaan kehittymäänkään, vaan jos haluan jotain oppia, täytyy se tehdä täysin itsenäisesti. Ilman apua, neuvoja, palautetta, kannustusta tai muuta.
MUA ILAHDUTTAA, että kun valitsin Heinolassa kirjaston kirjoja, jotka otan mukaani Savonlinnaan, otin Paulo Coelhon kirjoista sekä Alkemistin että Pyhiinvaeltajan! Ajattelin aloittaa Alkemistista, mutta kun ymmärsin, että Pyhiinvaeltaja on ilmestynyt aiemmin, päätin aloittaa siitä. Ihan vain sen takia, että kirjailija on saattanut kehittyä kirjojen kirjoittamisen välillä, jolloin kaikki kirjailijan ajatukset olisi saattanut kokea taantuman mun päässä. (En tiedä, tajuuks kukaan, mitä haen tällä, mut arvatkaa mitä: IHAN SAMA!) Hyvä, että otin Pyhiinvaeltajankin mukaan, koska jos en olisi ottanut, olisi pitänyt odottaa viikko, että pääsen taas lukemaan Coelhoa. (Yksitoista minuuttia oli kans hyvä, btw. Tosin en tiedä, oliks hyvä vai huono asia, ett pystyin samaistumaan Mariaan joissain kohdissa...)
MUA HELPOTTAA, että kun lainasin Richard Carlsonin Älä hikeenny raha-asioista -kirjan, mun raha-asiat alkoi heti menee paremmin! Vaikka mulla ei olekaan juurikaan rahaa, oon selvinnyt hyvin. :) Ensin mua ahdisti kovasti ja oli kauhean turvaton olo. Luin kirjan ja päätin, että en huolehdi vaan annan asioiden hoitua omalla painollaan. Se oli ensimmäinen askel, jota seurasi se, että yhtäkkiä kovin moni olikin maksamassa mulle velkojaan takaisin. :) Lisäksi olisin saanut myös muutaman kympin lainan, jos olisin ottanut sen vastaan, mutta koin, että en tarvinnut. Kummasti kyllä moni ihminen pyysi multa lainaa juuri kesken pahimman köyhyyden! Parin päivän sisällä ainakin 5 henkilöä, joille jokaiselle jouduin sanomaan, että valitettavasti en pysty. Mutta olipa virkistävää kieltäytyä jostain! Huomasin, että todellakin myönnyn aina liian helposti auttamaan muita, ja sit ihmettelen itku silmässä, ku voimat ei riitä omiin juttuihin. :/ Mut tän rahapulan ansiosta opin, että tästä lähtien merkitsen aina heti, kun joku ottaa multa rahaa lainaan, ja pidän huolen siitä, että porukka maksaa ne myös takaisin. Lisäksi aion opetella säästäväisyyttä ja pienemmällä rahalla pärjäämistä. :) Odotan jo innolla, ett saan opintotukea ja otan opintolainan, että pääsen kokeilemaan käytännössäkin, eikä vain ajatuksen tasolla. :P
Ensi lauantaina on Hartolan markkinat. Meen jo perjantaina mummolaan ja poimin viimeset punaviinimarjat sieltäkin. :) Tein 500g marjoista "sorbettia" ja suunnilleen saman verran laitoin marjapiirakan täytteeksi. Otin pohjaohjeen ruoka1-kurssin kirjasta, mut sovelsin sitä aika huolella. Saa nyt nähdä, mitä tosta tulee. Koska marjat on aika happamia, saatoin ehkä vähän liioitella sokerin kanssa.. Ja taikinaa oli ihan liikaa, mut ainaki se pohja maistuu sit hyvältä.
http://www.youtube.com/watch?v=7nk0yKu1kLs
Ihan sama, ihan sama!
Toivottavasti sain purettua pahimmat turhaumat (syna..), ja voin yrittää soittamista uudelleen. Koetan soittaa joka päivä vähintään 30min, jotta sormet tottuisi taas liikkumaan koskettimilla ja en joutuisi pettymään pianotentissä! :) Jännittää muutenkin koko ajatus siitä, mut yritän positiivisilla mielikuvilla saada pelkoja hälvennettyä... :> Btw, seuraavaksi opettelen soittaa Raparperin alla! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti