Eilen en muistanut, miten Haloo Helsingin Jos mun pokka pettää-biisin sanat menee, mutta sit näin unta, että lauloin sitä kovaan ääneen ja muistin sanat täydellisesti. Aamulla heräsin ja biisi soi päässä, ja muistin kaikki sanat. :) http://www.youtube.com/watch?v=FEcUUhr92sM
Biisin sanat tuntuu kauheen omakohtaisilta tällä hetkellä elämää.
... Mistä tiedän, kuka on oikea...
... En tunne sua yhtään, koko kehoni pohti, mitä jos tää on hirveä virhe, ja rakastun helvetisti oikeasti, aivan oikeasti? Jos mun pokka pettää, on se hän, tai jos paniikki iskee ees vähän. Jos mun pokka pettää, on se hän, tai mun sydämeni jättää mut tähän...
... Joskus mä tahdon saada ton jätkän, ja toisinaan taas vaan unohtaa sen, täysin unohtaa sen...
Välillä must tuntuu, että joku ois mulle (täysin) oikea, mutta joskus tuntuu, etten tunnekaan sitä yhtään! Toisinaan mul on tosi hyvä olo sen kans, mut usein ahdistaa edes ajatella sitä. Koska en oo itekään selvillä omista tunteista, tuntemuksista ja ajatuksista, täytyy mun pitää jotain naamaria, että kukaan/jotkut ei huomaa mun sisäistä ristiriitaa, koska sen voisi tulkita väärin. En tiedä, mitä haluan! :(
Kuule minua on kans hyvä: http://www.youtube.com/watch?v=vlN0kF-_cU8
... En tiedä, missä olet nyt. Tiedän vaan ne syyt, miksi olet lähtenyt...
... Kuule siis olen jotain ymmärtänyt. Ei rakkaus käyttämällä kulu, se vahvistuu... Eikä maailma paremmaksi muutu, jos ei sitä paremmaksi tee. Eikö siis yritettäisi vielä uudelleen?...
... Anna minulle hetki aikaa, hetki aikaa miettiä uudelleen. Laittaa sanat oikeaan paikkaan, sanoa, mitä todella tarvitsen. Ei mitään liikaa, ei mitään turhaa, vain ne sanat, jotka sielua ravistaa...
... En riittävästi yrittänyt. Sinut viereltäni olen häätänyt. Ei kaipaus vähene, vaikka tiedän, etten sinua ansaitsekaan...
Mun päässä noi kaks biisiä on kuin yhtä. Varmaan siks, että kuulin ne samoihin aikoihin, enkä tajunnut, että ne on kaks eri biisiä. Kun toinen soi radiosta, mä odotin, koska tulee joku kohta toisesta biisistä. Molemmat sopii mun tän hetken ajatusmaailmaan niin, että laulujen tarinat kietoutuu mun päässä toisiinsa. Tuntuu, että on asioita, joita haluaisin sanoa, mutta en osaa muotoilla niitä siten, että en karkottaisi ihmisiä pois. Monesti on myös sellainen olo, että "aika ei riitä". Tiedän, että mul on koko elämä aikaa, mut jotenkin tuntuu, että muilla ei ole tarpeeksi aikaa, vaan lähes aina on joku takaraja, johon mennessä mun pitää saada asiat sanottua. :/ Sellainen ei sovi mulle, en pysty saamaan aikaan ymmärrettäviä ajatuksia tai lauseita, jos on joku aikaraja. Siksi musta varmaan "aina" tuntuikin, että jotain jäi sanomatta...
... Anna minulle hetki aikaa, kuule minua, kuule minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti