Tätä tekstiä en suosittele kenellekään luettavaksi. Teksti syntyi sen havainnon perusteella, että viime aikoina tekstejä on ollut enemmän kuin aiemmin.
Kirjoitin 11 tekstiä kahden kuukauden aikana vuonna 2008. Se tarkoittaa keskimäärin 5 kokonaista tekstiä kuussa. Aika moni sen ajan teksteistä on jotai parin rivin "kirjotan, koska oli pakko"-tekstejä. Hah.
Vuonna 2009 tekstimäärä on lähes tuplaantunut, vaikka kuukausia on ollut vuodessa kaksitoista, kuten yleensäkin. Tekstejä on yhteensä 21, mikä tarkoittaa alle kahden kirjoituksen kuukausitahtia. Ja ilmeisesti oon ollut hyvin kiireinen melkein joka toinen kuukausi, syksyllä jopa kahden kuukauden verran kiirettä! Ja ymmärtäähän sen: koulu alkoi silloin ja mul oli kova kiire päästä tienaamaan niitä opintopisteitä, joita sitten lopulta sain kasaan huimat KUUSI tuona vuonna...
2010 on tapahtunut joku notkahdus, kun tekstejä on huimat 8. No, eihän mulla silloin ollut kovasti aikaa kirjotella, koska olin niin rakastunut! ;D Ja oho, kaikki noi tekstit on kirjoitettu ennen ku aloin seurustelee. :) Olinkin hyvin kiireinen silloin, kun "piti" joka viikko matkustaa 7h junassa tai bussissa ja sen lisäks jaksaa olla oma iloinen itseni. Juupa juu...
2011 skarppasin. 55 tekstiä koko vuonna. Enemmän, kuin aiempien vuosien tekstit yhteensä! :D
Eniten vuosien 2010 ja 2011 blogiteksteissä harmittaa se, että en aikoinaan kirjoittanut ihanista asioista, niin nyt mul ei oo mitään tarinoita, joita muistella, vaan yksittäisiä hetkiä, joista ei saa muodostettua edes jatkumoa. Ihan kun mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan... :) ?
Ja nyt, vuonna 2012, oon kirjoittanut ensimmäisen viiden kuukauden aikana jo 40 tekstiä! Tässä vaiheessa pystyy jo näkemään, että tänä vuonna tulee kirjoittamisen kannalta uusi ennätys! Jäljellä on 7 kuukautta, ja jos jatkan samaa tahtia, vuoden lopussa mul on koossa vähän alle 100 tekstiä tältä vuodelta. Tuskin kyllä pidän sellaista tahtia yllä....
Tää on mun omaa turhaa pohdintaa. Johtopäätös: kirjoitan enemmän silloin, kun olen onnellinen, PAITSI, kun onnellisuus ei johtunut "musta itsestä ja maailmasta yleensä", vaan jostain paljon paljon helpommin katoavasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti