Lauantai-iltana lähdin kävelemään rantaan. Siraa ei ollut näkynyt hetkeen. Rantaan päin mennessä kuulin, miten se maukui jossain. Siellähän se oli puussa muutaman metrin korkeudessa, eikä raukka päässyt itse puusta alas. Juttelin lempeästi, ja Sira kokeili tulla alas, mutta kaikki yritykset päättyivät surkeaan maukumiseen. Koska ei ollut puhelinta mukana, en voinut soittaa apua. En myöskään halunnut jättää kissaa yksin pelkäämään. Kävelin siis uimarannalle (50m) ja kannoin sieltä penkin puun alle. Se ei riittänyt, joten hain venerannasta (10m) puisen lavan, jonka laitoin puun alle ja penkin laitoin siihen päälle. Siitä sitten itse kiipesin puuhun tarpeeksi ylös ja otin kissan oikealla kädellä irti oksasta ja laskin alemmas, että pääsee hyppäämään maahan. Sitten kiipesin alas ja vein korokkeet pois.
Aika jännää, miten joku vaisto ohjasi mut juuri sinne, missä Sira oli kiipelissä... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti