Kesäkuulumisia

Onpahan taas jäänyt blogin kirjoittaminen, ku on ollu niin paljon kaikkea muuta kivaa. :) Kirjoittelen asioita nyt sitä mukaa, kun tulee mieleen, enkä varmaan kauheesti jaksa muokata, joten mennään ajatuksen virran mukana. :)

Oon asustellut täs kesän aikana aika paljon mökillä. Keväällä laitoin kukkasia kasvamaan ihan siemenestä asti, krassia ja kehäkukkaa, astereita ja leijonankitaa, joista erityisesti kaksi ensin mainittua on kasvanu suorastaan "ihan silmissä". Niitten kasvua on ollu tosi kivaa seurata. :) Vein taimet mökille ja multiin, ja siellä ne "kukoistaa". Kukkia niissä ei vielä kyllä ole, mutta kauniin vihreitä lehtiä! (Erityisesti kehäkukat on ollu tosi nättejä, ku ne versoo valkoisesta laatikosta mustan mullan seasta.) Ja sit ostin orvokkeja, neilikoita ja kaikenlaisia tuntemattomia kukkasia - ihan vain huomatakseni, että samoja kukkia kasvaa mökillä ainakin kahdessa paikassa vielä kauniimmin! (Kuvia voisin laittaa lähiaikoina, nyt kun on uus puhelin, jossa huomattavan hyvä kamera!)

Myöhemmin käytiin vielä iskän kanssa kukkaostoksilla, ja se osti mulle päivänkakkaroita (no jaa, en oikein välitä, mut ostettiin kuitenkin - taas huomatakseni, että niitä kasvaa mökillä, ja ne "villikakkarat" on paljon nätimpiä, ku "valmiina ostetut"...), pelargonioita ja jotain tuntemattomia kukkia. Osan kukista istutin Tassu-kissan haudalle, kun kesäkuussa jouduin tekemään ikävän päätöksen Tassuttelijan maallisen kärsimyksen lopettamiseksi. Sillä oli keuhkokasvain, joka aiheutti epileptistyyppisiä kohtauksia ja rytmihäiriöitä - voi raukkaa. Mut nyt ei sen tarvi enää kärsiä, ja ruumis lannoittaa mun kukkasia. Joku voisi joskus askarrella sinne jonkinlaisen ristintapaisen, jotta saan krassit nousemaan sitä pitkin ja ehkä jotain koristeita kiinni siihen. Oon suunnitellut ostavani vihreän kristallin, johon askartelen "siivet" ja laitan pallon pääksi, se olisi mun "viherkeiju" tai "kukkaenkeli" - sitä ennen vaan pitää laittaa siihen paljon puutarhaa hoitavia siunauksia ja energioita. :) Must onkin tullu ihan "höperö", erityisesti Natural High Healingin jälkeen, kun siellä "sain oikeutuksen" olla oma itseni - eli uskoa enkeleihin ja kaikenlaisiin jänniin juttuihin. Ja miksen uskoisi? Enkelit ovat olleet mukana, kun kello on ollu 00:00, 12:12, 13:13 ja 18:18. Oikealla tiellä siis... :)

Heti "Haihiilingin" (Haista tuli mieleen, ett ostin sinne ihanat pinkit Hai-saappaat ja ne on melkein täydelliset! Kivointa värin lisäksi koko: otin kolmeseiskat, vaikka normaalisti saapas voisi olla 39, ett mahtuu villasukka, mut kyl näihinki mahtuu! Tai mihin näihin - nythän mulla on Crocsit jalassa...) eli Natu(rali)n jälkeen tulin kesätöihin, ja "kollegan" lähes ensimmäiset sanat: "Kato, millasen viestin enkelit oli jättäny meille tuonne oven eteen?" Sulka. Pyysin, ettei ensimmäisenä päivänä olisi kovin ruuhkaa ja että olisi "helppoja" asiakkaita. Ja tosi kivasti meni ensimmäinen päivä, ja toki kaikki muutkin päivät sen jälkeen. Ei oikeastaan edes tunnu työltä, kun on niin letkeetä. :) (Nytkin istun "kassakoneella" ja kirjoittelen vuoroin blogiin ja facebookiin, hihi. Sadekeli, ja vasta kaksi asiakasta käynyt tunnin aikana.) Ja sit perjantaina löysin rahaa: ensin kaksi kymmensenttistä baarin sohvan välistä ja sitten vitosen setelin pizzerian lattialta. Ihan varmaan oli Enkeleiltä ne (jälkihuomio: Miksi kirjoitin enkelit isolla..? Vai kirjoittiko joku muu? ;)), ainaki ne kolikot, koska jätin mun laukun "anteliaasti" enkeleiden huomaan ja suojaan, reilusti siihen penkin ja pöydän väliin kaikkien näkyville. :D Kukaan ei varastanut mun laukkua tai kajonnut sen sisältöön - ehkä se oli muille jopa näkymätön (hihihi ;)). Ja en koko illan aikana nähnyt, että siinä paikalla olisi istunut ketään, paitsi itse istuin siinä pari kertaa tanssimisen välissä eikä mulla ollut kolikoita... Ja muutenkin on ollut nyt niin "jumalallista johdatusta", että huh huh. :D Esimerkiks enkelikortit on tosi päteviä, ja yksisarvisetkin tietää...

Mutta sit ikävämpiä maallisia asioita... Tunsin itseni tänään todella vaativaksi ja vaivalloiseksi asiakkaaksi, kun kävin eräässä nimeltä mainitsemattomassa kahvila-konditoriassa Heinolassa. Oli tosi tympeetä asiakaspalvelua, jota en loppujen lopuksi kutsuisi asiakaskeskeiseksi tai palveluksi ollenkaan!
J(onna): Moi. Onks teillä mitään gluteenittomia tuotteita?
M(ies): (Moikkasikohan edes?) On.
J: Minkälaisia?
M: (Kävelee takahuoneeseen, tulee takaisin) Muun muassa puolukkapiirakkaa.
J: Hmm, muun muassa? Mitä muuta teil on?
M: (Kävelee uudelleen takahuoneeseen ja tulee takaisin) Omenapiirakkaa.
J: Oisko teillä mitään suolasta gluteenitonta?
M: Aamiaissämpylöitä.
J: (Alkaa jo innostua, kun kuvittelee, että sämpylässä olisi jotain täytteitä ja sellaista kaikkea) Millaisia ne on?
M: (Kävelee vielä kerran takahuoneeseen ja tuo pakastepussin näytölle) Tälläsiä.
J: (Pettyy. Ne on niitä pahimpia gluteenittomia sämpylöitä, mitä oon koskaan maistanut.) Ai jaa. Teillä ei siis oo mitään gluteenitonta itsetehtyä suolaista..?
M: (Kauhee paasaus siitä, miten heidän asiakkaistaan vain 1% on gluteenittomia, ja heillä on "tälläisiä perustuotteita", eikä heidän kahvilansa ole "no en viitsi edes sanoa, mikä!")
J: (Ihmettelee. Mitä ei viitsi sanoa? Ei ymmärrä.) Onhan se gluteenittomien porukka aika marginaalinen ryhmä... No tiedättekö, mistä mä voisin lähtee kyselemään niitä gluteenittomia leivonnaisia?
M: Meillä ei ole mitään tietoa kilpailijoiden tuotevalikoimasta.
J: (Tyrmistyy. Ei ihan odottanut tuollaista vastausta. Ei jaksa enää vääntää.) Okei, no minäpä lähden sitten etsimään. Kiitos hei hei.
M: (Ei sano mitään.)
Että anteeksi nyt vain kovasti, jos olen niin kauhean vaativa ja vaivalloinen asiakas! -_- (En edes ole.) Jos oisin ite ollu sen miehen tilalla, olisin ensimmäisellä takahuonekäynnillä selvittänyt kaikki gluteenittomat tuotteet ja luetellut ne asiakkaalle hymyn kera. Mikäli ei olisi miellyttänyt, olisin ystävällisesti kehottanut hakeutumaan Eevan Herkkuun tai Pekan Leipään ja toivottanut onnea matkaan. Menin sit itse Eevan Herkkuun, ja siellä olikin koko vitriinin ylähylly täynnä gluteenittomia, ja kinkkupiirakka oli uunissa! :)

Ja sit taas kivoja juttuja. Ihanaa, että tänään sataa! Sain laittaa Hai-saappaat jalkaan, ja sade ratkaisi myös mun vaateongelman. Oon jo niin monta päivää pitänyt samoja vaatteita töissä, että piti saada vaihtelua, mutta mikään hame- ja paitavaihtoehto ei "puhutellut" mua niin paljon, että olisin jaksanut edes sovittaa. Fiilistä oli nimittäin farkuille ja "tunikalle", ja onneksi siis satoi! :) Ja sataa edelleen.

Eilen liftasin mökille. Pääsin vanhan kaverin kyydillä puoleen matkaan. Alle viisi minuuttia odottelin bussipysäkillä ja pääsin Malesiassa asuvan pariskunnan kyydillä Muikkusalmentien risteykseen. En kovinkaan paljon ehtinyt kävellä, kun toinen ohimenevä auto otti kyytiin (ensimmäiseen en oikein ehtinyt liftata, kun tuli niin yllättäen mutkan takaa). Ja pääsin ihan portille asti, tunnin aikaisemmin, mitä olin arvioinut. :) Siinä jäikin hyvin aikaa poimia metsämansikoita "ajorinteen" kupeesta. Sit innostuin vielä mustikoiden poimimisesta. Illalla kävin poimimassa lakoontuneita ja muuten maatamyötäileviä kukkasia heinikon seasta ja kulkureiteiltä maljakkoon, ja samalla löysin autotallin mäeltä huikeen paljon metsämansikoita! Suunnilleen triplasin mun aiemmin kerätyn määrän. :) Mutta en ihan kauheen kauan viihtynyt, ku hyttyset häiritsi niin pahasti, että korvissa inisi vielä sisällä mökissäkin, ja lisäks alko olee jo pimeetä. Niin pimeetä, ettei poimintavaiheessa jaksanut kovin tarkkaan syynätä, millasia mansikoita poimin. Kypsiä kuitenkin, liekö seassa ollut joitakin ylikypsiäkin. Puolen tunnin poiminnan päätteeksi en sitten mökissäkään jaksanut niitä enää alkaa erottelemaan, joten pussitin ne, ja pakastin. Ja jugurtin kanssa kummatkin marjat oli aika hyviä! :)

Se siitä. Syömään! ->