Nyt oli pakko tulla tallettamaan mun "hyvät ajatukset" myös tänne. Törmäsin Facebookissa tällaiseen uutiseen: Murhaaja muutti uhrin vanhempien kanssa asumaan. Video herätti muutamia ajatuksia, jotka jaoin suljetulla hyvän mielen uutiskanavalla, mutta lisäksi halusin laittaa ne tänne. Tässä siis kommentit kyseisestä uutisesta:
Aivan uskomatonta anteeksiantokykyä ja -halukkuutta! Aikamoista! Kuka uskaltaa pohtia, millainen maailma olisi, jos kaikki toimisi näin? Parantaisiko anteeksiannon voima kaikki ihmisen sisälleen säilömät katkeruudet, jolloin anteeksiantoa vaativia toimia ei enää ehkä tehtäisi toisille? Kuka uskoo tähän? Minä uskon. Rakkaus parantaa, anteeksianto on rakkautta sekä lähimmäistä että itseään kohtaan. Viha synnyttää vihaa, ja jos ihminen aina vastaa vihalla tai kaunalla, kuka voi tosissaan uskoa, että kierre muka katkeaisi? Siksi pyydän, että ole se, joka ei lähde vihan tielle: katkaise kierre ja parannetaan maailma - tai ainakin itsemme. Vaikeaa se on varmasti, joissain tilanteissa melkein mahdotonta, mutta pikkuhiljaa sielu puhdistuu ja kierre katkeaa. Rauhaa ja rakkautta. <3
Uskon siihen, että kaikella on jokin "syvällisempi" tarkoitus, ja erään lukemani kirjallisuuslähteen mukaan suurin tarkoitus on opettaa ihmisille lähimmäisenrakkautta, erityisesti anteeksiantoa. En tiedä, millaiseksi tämä "todellisuus" lopulta paljastuu, kun fyysinen keho ei jaksa jatkaa eteenpäin, mutta minun on jotenkin helpompaa ajatella, että kaikille maailman pahuuksille on tarkoitus - anteeksianto. Joku voi ajatella, että onpa universumi aika kovakourainen joitain kohtaan, mutta ehkä he sitten tarvitsevat vain suuremman herätyksen. Uskon myös siihen, että jokainen on sielutasolla valinnut oman elämänsä kokemukset (ehkä myös vanhemmat ja muut elämänsä tärkeät henkilöt ja tilanteet), jolloin voidaan ajatella meillä olevan alitajuinen "hyväksyntä" kaikkia elämän vastoinkäymisiä kohtaan. Itse ainakin huomaan ajattelevani negatiivisen tuntemuksen vallassa, että "tälläkin on jokin tarkoitus, vaikka en sitä juuri tällä hetkellä havaitsisikaan", jolloin tunne ikäänkuin "sulaa" jo pelkästään sen tiedon voimasta, että 1) kyseinen tunne ei tule vaivaamaan minua koko loppuelämän, ja 2) tunteella on jokin tarkoitus. Jos ei muuta, niin "ainakin opin tästä jotain" (jos en heti, niin ehkä kohta ymmärrän) tai "ehkä tämä lisää kärsivällisyyttäni"... :)
Sellaista pohdintaa. Mulla on joku itsetutkiskelun aika nyt, kun valmistuminen alkaa häämöttää, ja totesin, etten voi olla tällainen ihminen koko loppuelämääni. Käytiin eilen kavereiden kanssa ulkona pitkästä aikaa, ja tulipa taas todettua, että parasta on olla ihan vain selvin päin. Join yhden siiderin, ja tulin tällaiseen tulokseen. Siideri ei ollut kovin hyvää, vaan teki vatsaan ikävän olon. Ihan kuin se olisi "sulattanut" jonkun vatsahappokerroksen mahalaukusta pois, koska tuli niin "oksennusta ennakoiva" olotila vatsan ja pallean seuduille. Poltin aika monta röökiä, mistä tuli kurkku vähän kipeäksi ja loppuillasta se jopa oksetti mua. Nyt ei oo kyl yhtään tehny mieli röökiä, että olikohan se nyt sitten tässä. Ehkä tästä alkaa mun täysin päihteetön elämä. Tai ku turhahan sitä on kai juoda tai muutakaan, jos olo on miljoona kertaa parempi selvin päin, vai mitä? :)
Puhdistunut olo, vaikka päätä särkee. Ulkona tuiskuttaa lunta. Lisäksi mulla jostain ihmesyystä alkoi eilen illalla taas menkat, vaikka eihän se ollu vasta ku viime viikolla, kun edelliset loppui. Ehkä nää ei kuitenkaan ookaan menkat, vaan elimistön puhdistumista. Sellainen olo mulle tuli, koska vuotoa ei oo ihan älyttömästi ja alavatsa on "eri tavalla" kipeä, kuin yleensä.
Ihanampi elämä, täältä tullaan. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti