Kesäkuulumisia

Hupsistakeikkaa, on taas jääny kirjoittelut aika vähälle.. Muutin toukokuussa (takaisin) Lahteen, ja sitten onkin ollut sellaisia meininkejä, että harvemmin on jaksanut koneen ääreen istuutua, tai jos on, en oo blogiin asti eksynyt. Kaikkea hauskaa ja ei-niin-hauskaa on tapahtunut, kaikesta selvitty ja iloisin mielin eteenpäin, mars!

Kesäkuu meni aika pitkälti idlatessa. Säät eivät oikein suosineet, eikä yleinen mieliala. Nyhjäsin himassa, vähän laittelin kämppää kuntoon, ja loput energiasta meni normaalien elintoimintojen ylläpitämiseen. Ei puhettakaan, että olis mikään kandi tai gradu houkutelleet yhtään, tuskin tein yhtäkään koulujuttua. Ei muutenkaan kauheasti tehty mitään järkevää. Muutaman kerran käytiin Heinolassa auttelemassa iskää sen kotityöhommissa, eli autotallin järjestelyä ja mä pengoin edellisen asukkaan kuolinpesää. Löysin aarteita: kivoja keittiötavaroita ja sen sellaista sälää, mm. hienosti kuvitetun teepannun ja sen kaveriksi sokeriastian, ison kolmeosaisen kattilan (peruskattila, vesihaudekattila ja höyrytyskattila) ja juustokuvun, joka meillä oli käytössä, kun olin pieni.

Juhannus vietettiin monen mutkan jälkeen iskällä. Parin mun kaverin piti tulla viettämään juhannusta meidän mökille mun, avopuolisoni (!!) ja sen pojan kanssa, mutta kun kumpikin perui, päätettiin mennä "kuokkimaan" iskän bileisiin. Ja kyllä kannatti: oli upea iso kokko, joka lämmitti mukavasti (myös silloin, kun seisoin ties kuinka monetta minuuttia nilkkoja myöten kylmässä vedessä ja yritin houkutella pikkusiskoani uimaan, että päästäisiin takaisin kuumaan saunaan...), tosi hyvää ruokaa (lammaspihvejä, uusia perunoita, salaattia sekä naudan sisäfileepihvejä. Kalaa ei ollut, koska tomera pikkusiskoni ei ollut halunnut ostettavan kalaa, jolla on silmät! :D Joten jäätiin sitten ilman kalaa, mutta ei sitä pahemmin tullut edes kaivattua), mukavaa seuraa (iskä, pikkusisarusteni äiti, pikkusisko ja -veli, porukoiden tuttavapariskunta ja pikkusisarusten äidin kaveri - ja tietysti me kolme).

Parasta, mitä kesäkuussa sain aikaan, oli mun minipuutarha parvekkeelle. Laitoin suorakulmionmuotoiseen kukkaruukkulaatikkoon kaupasta ostetun ruukkusalaatin jämän sekä ruohosipulin. Koristeeksi "upea" Muumimamma-figuuri, jonka tein yläasteella kuviksen savityötunnilla. Myöhemmin lisäsin laatikkoon myös kaksi muuta salaattia sekä persiljan. Ja persikansiemenen, joka ei toistaiseksi ole osoittanut minkäänlaisia elonmerkkejä, ja tuskin tulee osoittamaankaan. Mutta halusinpahan kokeilla. Tähän mennessä kesää oon ottanut käyttöön myös kaksi pienempää ruukkua, toiseen Lollo Rosso-salaatti ja toiseen avokadon siemen. Kaveri istutti joskus avokadonsiemenen ja se versosi jotain vihreää. Eipä muakaan haittais, vaikkei avokadoja tulis, kunhan sais vaan jotain vihreetä tonne ankealle parvekkeelle. Ja sainhan mä sentään siivottua sen! :)

Heinäkuu sen sijaan on (vielä tässäkin vaiheessa heinäkuuta) toiveikkuutta täynnä. Ensimmäinen viikko meni, miten meni. Toisella viikolla (7.-11.7.) käytiin Nauvossa moikkaamassa mun tätiä. Reissu alkoi maanantaina, kun lähdimme heti aamusta Puuhamaahan. Porteilla oltiin hetki leikkipuiston avauduttua. Pari tuntia kierreltiin "perusjuttuja", jonka jälkeen siirryttiin vesipuistoalueelle. Siellä olikin tosi hauskaa! Mun suosikki oli Kreisikouru, half-pipen tapainen kouru, johon laskettiin kumirenkaalla joko yksin tai kahdestaan ja joka tosin taisi olla monen muunkin suosikki, kun sen jono oli koko ajan aika pitkä. Vietettiin vesipuistossa huimat neljä tuntia, jonka jälkeen matka jatkui Hämeenlinnan (ja ruuan - olipas hyvää!) kautta Nauvoon. Nauvossa ajettiin kuitekin vähän harhaan, melkein tunnin ylimääräinen reissu, mutta tulipahan nähtyä erilaisia maisemia ja losseja! Lopulta oltiin perillä klo 22.

Nauvossa oli aika siistiä. Jännää ajatella, että siellä asuu vakituisesti vain noin 1500 asukasta talviaikaan, mutta kesäaikaan jopa 30000. Parina päivänä pyörittiin keskustassa. Yhtenä kauniina alkuiltana käytiin läheisellä näköalapaikalla (Smörasken = voirasia). Olipas hienoa! Kallioiden päällä oli pari pientä lampea, toisessa oli jopa kaloja! (Mietityttää kyllä, miten kalat ovat sinne päätyneet, ja kuinka ne vuodesta toiseen elävät siellä, kun lammen ainoa vedenlähde on taivaalta satava vesi sekä keväisin lumien sulamisvedet...) Maisemat olivat aika huiput, ja sieltä näkyi meri. Ei kyllä ihan mikään valtameri tai avomeri, mutta meri kuitenkin. Lisäksi siellä oli useita tosi hyviä kiipeilypuita, matalia ja monioksaisia. Olis kyllä ehkä vähän tehnyt mieli kiipeillä.

Ehkä tässä olis nyt tän kesän kuulumiset tähän asti.

PS. Uutiset on ärsyttäneet mua viime aikoina aika paljon. Ehkä oli virhe lopettaa mun uutisboikotti, mut en pystyny vastustaa kiusausta kuullessani Malaysian Airlinesin Ukrainassa alasammutusta lentokoneesta. Heti kun kuulin, että koneessa oli useita AIDS-konferenssiin osallistuvia terveydenhuoltoalan ammattilaisia, mieleen pamahti, että Yhdysvallat olis ollut jollain tavalla juonessa mukana. Heitin ajatusleikin Facebookiin "Mitä jos Yhdysvallat ampuivat alas Malaysian Airlinesin matkustajalentokoneen Ukrainassa?". Suurin osa tietenkin jätti kommentoimatta, mutta yksi vaati lähteitä. Valitettavasti ainoa "lähde" on artikkelit, joita valtamediassa kyseisestä tapahtumasta on julkaistu, sekä oma mielikuvitus. Valitettavasti ne eivät riitä vakuuttamaan moniakaan, vaan ihmiset leimaavat mut hölmöksi. Sanovat, mitä sanovat, mä oon ihan varma, että joku tietää tästä onnettomuudesta paljon enemmän kuin antaa median (ja meidän median lampaiden) ymmärtää. Onneks must on tullu (s)karppi: en enää usko ihan mihin tahansa, mitä lehdissä kirjoitetaan. Kolmas maaimansota on jo menossa - ihmiset eivät vain tiedä sitä. Tällästäkö se on ollut 1939-1941? Että tavan ihmiset akuutin sotatantereen ulkopuolella elää pimennossa vailla pienintäkään aavistusta siitä, että tää on nyt sellaista aikaa, jolloin ei ehkä kannata ihan älyttömästi sinkoilla paikasta toiseen? Mä en ainakaan lähtis lentokoneella nyt minnekään. En edes mihinkään "turvalliseen" paikkaan, koska koskaan ei tiedä, milloin julistetaan maailmanlaajuinen hätätila, ja lentokoneet jättävät lentämättä. Silloin en haluis olla jumissa jossain vieraassa maassa.