Salkkaripäivitys 1.

Katsoin tos Salkkareita, ja tuli mieleeni ajatuksia. Olisin halunnut kirjoittaa ne Facebookiin, mutta näinä kummallisina aikoina ihmiset eivät välttämättä ymmärtäisi sitä, vaikka vuodattaisin siihen kaiken rakkauden, mitä tunnen. Paitsi, että en voi vuodattaa _kaikkea_ rakkautta, koska rakkaus on ehtymätön lähde. Jos vaikka saisinkin vuodatettua kaiken, olisin kohta täynnä "uutta" rakkautta, jolloin vuodatettu rakkaus ei olisi "kaikki rakkaus". Koska en voi laittaa sitä Facebookiin, laitan sen tänne:

Yleensä Salkkarit ärsyttää mua, mutta kun muutamassa jaksossa on näytetty, miten Isabellan mieli koettaa käsitellä mieltä ja kehoa vahingoittavaa negatiivista muistoa pyörittämällä sitä uudelleen ja uudelleen Isabellan mielessä, muisto työnnetään aina vain syvemmälle lääkkeiden avulla. Lääkkeiden sanotaan "auttavan", "helpottavan" ja jopa "parantavan" ihmisiä, mutta miksen minä näe, mikä apu ihmiselle tai tämän mielelle on siitä, että traumoja aiheuttavia ajatuksia ei saa käsitellä pois päiväjärjestyksestä? Joskus viihdekin paljastaa elämän totuuksia; pitäkää silmien ja korvien lisäksi auki myös sydän. <3 Hyvää yötä rakkaat lapset. Ei ole aikuisia, on vain lapsia aikuisten kehoissa. Rauhaa, rakkautta, ymmärrystä ja hyvää oloa. Ilman "lääkkeitä". Nyt ja aina, koska nyt on aina. <3