Heräsin viime yönä 2.35 siihen, ku näin unta, että mun päässä oli jotain mustapäisiä näppylöitä. Puristin yhden näppylän, ni sieltä tuli ulos joku ällöttävä ötökkä! Ja mun pää oli täynnä niitä näppylöitä! :(( Huusin äitiä ja Tonia auttaa, mut kumpikaa ei ehtiny ja mä pelkäsin niit ötököitä!! :'( Mun päätä kutitti ihan kauheesti sen unen jälkeen. Valvoin tunnin, ku en vaa saanu nukahdettua, mut sit kuitenki nukahdin ja näin yhtä kauheeta unta! Siin unes mummo ja pappa oli kuollu, ja mun piti kätellä kaikki sukulaiset läpi "ottaakseni osaa" niiden suruun (entäs mun suru?!), ja jotkut sukulaisista kätteli väärällä kädellä. Mul oli musta hame ja sukulaiset moitti sitä, koska "se oli liian lyhyt" (polviin asti ois se hame, onhan se vähän lyhyt, mut en mä sitä hautajaisiin olis laittamassakaan). Sit mun piti pitää mun iskän äitiä pystyssä, ku se oli kans niin heikkona (lähes kuollut), ettei pystyny itse seisoo. Kivoja ahdistavia unia. :'(
Ja joo, ei unet sais vaikuttaa hereillä olemisen fiilikseen mitenkään, mut luin yhden feissarimokan ja se alkoi ahdistaa mua niin paljon, ett tuli mieleen kaikki koulukiusausjutut, joita oon ite kokenu, ja nyt se ahdistus on kipuna mun mahassa ja mua vaan itkettää! Haluaisin käpertyä jonku kivan syliin, mut ei edes ole ketään kivaa! Tai vois olla, mut ne on niin kaukana muualla... :'( Ton feissarimokan jälkeen luin kai Iltalehden sivuilta jotain kiusaamisjuttua, ja sit vielä jonku tyypin blogista, ni kaikki vaan ahdistaa mua!
Pitäis käydä kaupas ostamas fetajuustoa ja nyt vainistan pääötököitä niin paljon, ett käyn samal reissul ostamas apteekist täikamman! Saanpahan sit ainaki jonkunlaisen mielenrauhan. Mut ulkona sataa vaan vettä, ni ei kauheesti huvittelis lähtee. Haluisin käydä nopeesti pyöräl, mut sen kans ei voi ottaa sateenvarjoa, ni kastuisin läpimäräks. Tänää on nenä vuotanu koko ajan ja yöllä yskin kauheesti. Jos meen kävellen, kestää ikuisuus ja "pitäis" laittaa kumppareiden kans hame (housut "näyttää tyhmält", paitsi farkut, eikä mul ees oo niit hyvii farkkuja tääl ku unohtu mökille). Voi, miten vaikeaa teen elämästäni, huoh. Ehkä mä ny kokeilen toisii farkkuja ja lähen kävellen käymää. Ei mua vieläkää huvittais musan kuuntelu, mut olispahan ainaki tahdittamassa askelia... Huokaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti