On samanlainen olo, kuin viime vuonna aina, kun palas Lahdesta Savonlinnaan. Ei oikein jaksais mitään, ruoka ei kiinnosta, ja kaikki vaan on niin paskaa, jos ei ole Siran kusta! Olipa kiva mennä eilen nukkumaan joskus 23 jälkee ihan väsyneenä. "Miks mun peitto on märkä? Ja tästäkin kohdasta? Voi eiiii!" Sira oli sit pissannu mun peiton ja sängyn ihan täyteen, ku sil oli koko viikonloppu aikaa. Olin ihan väsyny ja paskana muutenki, ni vähän hajosin tohon. Eipä siin auttanu muu, ku purkaa koko sänky ja ettii uudet peitot ja pussilakanat ja nukkuu vuodesohvalla. Ihan ku en ois muutenki jo nukkunu kauheen huonosti edelliset yöt: perjantai-lauantaiyönä lattialla (matolla) pelkäl pussilakanal (kylmä!), lauantaina sentää sohvalla tuplapeitolla (aamuyöllä kylmä), mut ei sekään vastannu sitä, mitä odotin. Ei ne ois haitannu yhtään, mut ku kolmas yö on melkein samaa kategoriaa, ni kylhä se vituttaa ja turhauttaa! Eilen kaikki meni NIIN hyvin!! Siihen asti, ett tulin Savonlinnaan. Sira aloitti heti huutamisen (nälkä! ulos! kaikkea!), joka taukos vaa hetkeks, ku se söi, ja sit alkoi uudelleen. Pistin sen pihalle, ja sit ku se tuli takas, se huusi taas. Katottiin Frendit ja mä harjasin sen, mut enpä tiiä, oisinko harjannu, jos oisin jo silloin huomannu mun sängyn...
En tiiä, mitä voisin tehdä Siran kanssa! Äiti sanoi, ett ois yks asia, mut en oo lopettamas sitä. En vaan tiiä, mitä teen, ku se ei ymmärrä sanallista opettamista. Eilen se näytti tosi häpeilevältä, kun meni sängyn alle kattelee silmät pyöreenä, ku mä vaa hajosin itkemää, ku tajusin sen sängyn. En edes jaksanu torua sitä tai mitään, ku olin niin väsyny, mut torun tänään sit ku alan siivoo niit lakanoit, ku nyt en ehdi, ku toi pesukone pesee niin kauheen kauan, ja mul on tälle aamulle kaikkea muuta tekemistä ennen koulua. Pitäis sit jaksaa olla jotain 6h koulus, mut nyt tuntuu, ett mä en jaksais mitään. Onneks on niin lyhyt matka kouluun, ett pakko mennä, vaik ei millää jaksaiskaan. Mut en mä tiiä, mitä se toruminenkaan auttaa! Tuntuu vaan, että toruminen on kosto siitä, mitä se teki, ja mä en usko koston voimaan. Ku mä en tiedä, ymmärtääkö Sira siitä torumisesta, että se, mitä se teki, oli väärin...
Nyt ei oo kyl mitään intoa kirjoittaa kivoista "ihmeistä", joita tapahtui eilen, ku oon niin väsynyt ja itkuinen, ettei mikään oo enää kivaa. Mut ehkä kirjoitan silti, ni saan ainaki jotai muuta ajateltavaa. Eilen menin bussilla Lahdesta Heinolaan, ja sit mun vesipullosta tippui korkki jonnekki, enkä löytäny, mutta just siel "mun" roskiksessa oli samanlainen pullo, ni otin korkin siitä, vaikka tosi epähygieenistä ja arveluttavaa. Mut oli pakko saada melkein täysi vesipullo kiinni tai vedet jonnekki (vakiovuorobussissa minne??), ni olipa hyvä, että siel oli korkki! :) Ja sit oli joku toinen epäonnekas juttu, mutta sekin meni "parhain päin", mut en muista sitä. Kai mun pitäis jotain syödä. Haluaisin kyl nukkua, mut onneks mä ehkä jossain vaiheessa tänää pääsen nukkumaan... sit illalla.
Mut kyl asiat jossain vaihees on kivempia, eikä mun olo oo tällänen. Pitäis vain oikeesti olla selvin päin, ni ei tulis niin kauheita "laskuja" parin päivän päästä. Ihan ku mä kännäisin luotolle, ja sit parin päivän päästä tulee kauheet laskut korkojen kanssa, huokauuuuus. Mut onneks viimeistään huomenna on sit parempi päivä! (Ihan ku oisin tätä hokenu itelleni eilen "ei tää mitään, tää on vain väliaikaista, huomenna mua ei väsytä ja kaikki on paremmin kuitenkin".) Ai niin ja mul on nikotiinivajarit, no sekös se olikin!! 2 askia vklp:n aikana, sitä ennen melkee yli viikko polttamatta YHTÄKÄÄN, hieno homma. Alotan taas lopettamisen. Pitää vaa pitää mielessä, että mikään ei oikeasti oo niin hyvää, ett kannattais! Mul oli paras aamu eilen, ku olin selvä! :) Kaikki vaan oli tosi kivasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti