Metsäretki / luonnon rauhaa

Vietin tänään melkein kuusi tuntia metsässä! Kahdessa erässä tosin, mutta olipas ihanaa! En ois meinannu millään malttaa lähteä kummallakaan kerralla pois sieltä, ku oli niin rauhallista ja jotenkin vaan niin hyvä olla siellä. :) Oon ollut yli viikon sairaana tässä (ei mitään vakavaa, mut jatkuva yskiminen alkaa jo kyllästyttää), mut metsässä tuntui, miten luonto paransi mua! Kirjoittelen tähän kaikkia jänniä juttuja, mitä kaikkea siellä metsässä oikein tapahtui. :D

Lähetin eilen opettajalle sähköpostia, että saisinko lähteä ruoka1-kurssilaisten mukaan sieniretkelle, ku haluaisin tutustua Savonlinnan sienimetsiin. En tiennyt täältä yhtään sienipaikkaa. Ajattelin, ett opettaja tietää kaikki hyvät mestat ja jakaa tietämystään meillekin. No, jostain kumman syystä (ei ollut autoja, pyöriä eikä vapaita metsiä!) jäätiin sitten pyörimään YLIOPISTON TAKAMETSÄÄN! Toisin sanottuna: poimin sieniä melkein takapihallani. -_- 45minuuttia haahuiltiin siinä, ja sen jälkeen siirryttiin suosiolla Talvisaloon pururadan läheisyyteen. Siellä on paremmat maisemat ja huomattavasti hiljaisempaa! (Ja paljon enemmän ruokasieniä!)

Koulun sieniretken aikana löysin enimmäkseen syömäkelvottomia sieniä. Löysin pari tattia, mut ne oli niin matosia ja rupusia, että ei niitä voinu edes harkita syövänsä. Mutta olipahan esimerkeiksi. :) Saatoin löytää pari hyvää sientä, mut luulin niitä huonoiksi sieniksi, joten laitoin ne myrkkysienilautaselle. Haha! :D En lannistunut, vaan halusin palata metsään heti kun mahdollista, eli kotona käymisen jälkeen. Olin syöny aamupalan ennen klo 11, ja seuraavan kerran söin vasta sitten, kun palasin metsästä toisen kerran... Eli aika myöhään. :>

Ensin kävin yliopiston metsässä, koska siellä olin havainnut paljon mustikoita ja puolukoita. Ei niitä kovin paljon kyllä ollut. Tylsistyin, ja potkasin sammalta, josta näkyi vähän keltaista. Ne olikin kantarelleja, jee! Kaadoin mustikat pois ja lähdin kotiin hakemaan lisää astioita. Päätin sit samalla mennä suoraan sinne Talvisaloon, koska se vaan on paljon isompi metsä, eli suurempi todennäköisyys saada jotain poimintasaalista. Siellä metsässä pyöriessä kävi mielessä, että eikö Savonlinnassa ole lainkaan mustikanpoimijoita, kun metsä oli ihan sinisenään ISOJA mustikoita, jotka kaiken lisäksi olivat vielä varsin hyviä! Keräsin mustikoita yhden ison turkkilaisjogurttipurkillisen ja yhden pienen. Pakastimeen meni kaksi puolen litran syysmustikkapussia. Puolukoita vaikutti olevan enemmän, kuin mitä niitä lopulta olikaan. Sain niitä yhteensä ehkä alle 2 dl. -_- Uus yritys syksymmällä! :)

Meinasin turhautua, kun en löytänyt kantarelleja enkä lampaankääpiä, jotka oisin tunnistanut aika varmasti. Sen sijaan löysin ruskeita sieniä. Ajattelin "noi näyttää niin hyviltä ja syötäviltä sieniltä, ett niitten on pakko olla ruokasieniä!" Keräsin niitä, vaikka en tiennyt, mikä sieni se on. Arvelin sen olevan joku rousku. Lakin alapinnalla oli maitoa/maitia, ja sehän on rouskun merkki, opin sen tänään sieniretken jälkeen, kun oli opetuskeskustelu. Koska mun puhelin toimii muutenkin niin hitaasti, oli aika turha edes yrittää Googlen kuvahakua keskellä metsää. Yritin silti. Kärsivällisyys ei riittänyt. En todellakaan halunnu tuijottaa puhelinta, kun koko metsä vain oli siinä niin, joten päätin ihan vähän rikkoa luonnon rauhaa ja soittaa eri ihmisille ja kysellä niiltä neuvoja, että pääsisin taas mahdollisimman nopeasti nauttimaan luonnosta. Yksi arveli sientä haaparouskuksi, toinen sikurirouskuksi. Mun päässä pyöri "kangasrousku", vaikka en tajunnutkaan sitä vielä silloin. Lopulta mun puhelin suostui toimimaan sen verran, että pystyin etsimään kuvahaulla "rousku", ja sieltä löytyikin kuva mun sienestä! Kotona ryöppäsin ne, silppusin, suolasin ja pakastin. Ihan vähän maistoin, että onko ne keräämisen arvoisia sieniä. Paistoin voissa sipulia ja sit lisäsin sienet ja vähän suolaa. Hyvää oli. :)

Puhelin kuitenkin sekos tuolla luonnossa. Aluks pystyin soittelee kavereille ihan ok, mut sit se ei enää yhtäkkiä antanutkaan mun soittaa äidille. En pudottanu sitä tai mitään. Mietin, että olisko siellä metsässä voinu olla niin korkeat energiat, ettei puhelin toiminu niiden vallassa. Mutta sit toisaalta mietin, että mähän kuitenkin maadotin itseäni aika huolella siellä (ja sen mukainen on olokin nyt! Rauhallinen ja tasapainoinen). Jos joku tietää tästä asiasta jotain, haluaisin kuulla pohdintoja. Itellä ei ole selitystä tälle, ei mitenkään. Miten puhelin yhtäkkiä ei toimi, kun ensin toimii ihan hyvin ja en edes tehnyt sille muuta, kuin laitoin takaisin taskuun?!

Ja toinen kysymys: Miksi rahkasammal oli värjäytynyt punaiseksi joistain kohdista, mutta sitten ihan metrin päässä se oli taas täysin vastakohta? Ts. vastaväri, normaali, vihreä. Yks arveli, että rauta muuttaisi sen väriä, mutta eikös rauta yleensä tee sellaista ruosteen ruskeaa? Se oli ihan punaherukan väristä... Ja pehmeää! Mun ois tehny mieli ottaa sitä ihanaa vihreetä sammalta mukaan, mut mitä mä sillä olisin tehny? :D Puristellu kuivaks, vai? Sammalmatto ois kyl aika kovis kylpyhuoneen (ja muiden kosteiden tilojen) jalankuivausmatoksi. :)

Sit yks erittäin jännä oli se, kun pyysin luonnolta jotain vinkkiä siitä, mistä löytäisin kantarelleja. Hetken (alle 10 sekuntia) päästä joku kovaääninen lintu (närhi? ainakin aiempien näköhavaintojen perusteella) huus ihan läheltä. Sillä hetkellä tiesin/tunsin, että kantarelleja on ihan lähellä. Kuljin rääkäisyn suuntaan, ja löysin kaksi keltavahveroa. :) Koska olin niin lumoissani kangasrouskuista ja mustikoista, en malttanut seurata muita "johdatuksia", vaan koko päivän saaliiksi jäi surkeat neljä kantarellia. :D Onneks sain niit kangasrouskuja hyvän saaliin kyl. :)

Ja huomenna uudelleen!!