Kaikkia tunteita yhtä aikaa

Varoitus: tää on aivan surkea teksti. ;( Ihan ku mun vähäisetkin kirjoittamistaidot olis pitkän koulupäivän päätteeksi kadonneet. Älkää siis lukeko!

Sekavaa. Pyörii niin paljon kaikkia tunteita, etten tiedä, mihin tarrautuisin kiinni. Aloitan purkamisen negatiivisista, siitäkin huolimatta että ensivaikutelma yleensä jää aika pysyväksi, mutta mun mielestä se on parempi kuin huono (negatiivinen) jälkimaku. Lisäks tää on ehkä yks itsekeskeisimmistä paskateksteistä, mitä oon kirjottanu tänne, mut pakko vuodattaa, että saa "mielen rauhan".. Siis rauhan. Ja etäisyyttä näihin asioihin.

Eniten mun mieltä pilaa se, että poltin edellisen tupakan jo monta tuntia sitten. Sen takia keskittyminen on aika heikkoa, ja samoin tekstin laatu. Kitisevä kirjoitustyylini ärsyttää mua.

Mun silmiä väsyttää. Oon tosi väsynyt, ku en oo taas moneen yöhön ehtinyt nukkua tarpeeksi pitkiä yöunia enkä viettää aikaa kotona, ja yhdessä nikotiinivajareiden kanssa se aiheuttaa suurta harmistuneisuutta, joka tahtoisi ryöpytä ilmoille vuolaana kyynelvirtana. Onneks meen kohta nukkumaan.

Mua ärsyttää, että tajusin vasta eilen, että mulla on yks tentti huomenna. Tai no se yksin ei ärsytä, mutta kaikki muu siihen liittyvä. Eli se, että en saanut lainattua tenttikirjoja enää mistään siinä vaiheessa. Paitsi kampuskirjastosta yölainaan yhden kirjan (kolmesta). Mut suurin ärsytys olikin se, että se kirja vaikutti tosi hyvältä ja mielenkiintoiselta, mutta MULLA EI OO AIKAA LUKEA SITÄ KUNNOLLA! :( Lisäks se tentti on paritentti, ni tuntuu hieman epämiellyttävältä mennä sinne ensinnäkin ilman paria, ja toiseks, ilman kunnollista valmistautumista. Kai mä nyt joka tapauksessa menen käymään siellä, tsekkaamassa, että millaisia tenttejä "uus" maikka pitää, että voisin valmistautua uusintatenttiin hieman paremmin... Jos meillä edes on uusintatenttimahdollisuutta!

Oon aika iloinen siitä, että ruokakurssin fantasiakattausprojektin suurin työ on nyt tehty! Enää pitää kirjoittaa 2-3 sivun mittainen raportti suunnittelusta, toteutuksesta ja itsearvioinnista, ja johan mä kirjoitan tollasen pätkän suunnilleen ohimennen! Aamulla meillä ei ollut valmiina juuri mitään. Oltiin sentään esineet saatu kasattua ja keksit koristeltua, mutta mitään muuta konkreettista meillä ei ollut. Muut kattausryhmät olivat menneet koululle jo klo 8, mutta me mentiin vasta klo 10, kun muiden pöydät oli jo valmiina. Pienen alkukankeuden jälkeen saatiin koko homma pakettiin kolmessa tunnissa, ja mikä ehkä kaikkein parasta ja ilahduttavinta: monet kehuivat meidän pöytää! :) Oltiinhan me aika paljon nähty vaivaa sen suunnittelussa ja tehtykin jo jotain, mutta aika levällään koko homma vielä aamulla oli. Lopputulokseen oltiin enemmän kuin tyytyväisiä! :) Siitäkin huolimatta, että marsipaani ei meinannut pysyä styroxin päällä ja mikään ei ollut täydellistä, mutta kaikki oli silti "täydellistä" kaikessa epätäydellisyydessään!

Mun pinnaa ehkä vähän kiristää se, että mun rahatilanne on surkea. Noni, sainpas nyt senkin pois sydämeltä, ja nyt voi taas olla onnellinen siitä, että ainakaan ei ole niin rikas, että pelkäisi jonkun kateellisen koittavan varastaa mun omaisuutta! (:D)

Sit oon tosi positiivisesti yllättynyt siitä, että kaksi ihmistä, joista olin jostain syystä saanut vähän huonon ensivaikutelman, onkin osoittautunut aivan huipputyypeiksi koulussa! :)

Mua vähän ärsyttää se, että mulla olisi kolme kivaa kirjoituskoulutehtävää, mutta en osannut päättää niistä, mitä tekisin. Ei oikein tällä aikataululla viitsinyt aloittaa mitään, koska menee luultavasti se pari tuntia, ennen kuin kehtaa keskeyttää kirjoittamisen. Koska aina, kun keskeyttää, ajatus katoaa, ja sitten kun jatkaa, joutuu aina kertaamaan sen, mitä on jo kirjoittanut. Eikä mulla tänään ollut aikaa sellaiseen.

Yllätyin, kun kuulin äsken, että mulla onkin huomenna koulua 8-10 ja 12-18. Olin varautunut vain tohon 6h putkeen, mutta aamutuntien takia taidan painua pehkuihin jo aika pian. Väsyttää niin kauheesti.

Tuntuupas todella tylsältä, ja ällöttää tää teksti. Miks pitää purkaa jotai tunteita tänne? Tunteita, joita ei oikeastaan edes kunnolla tunne. Tietää, että ne on, mutta ei samaistu mihinkää. Haluaisin ammentaa voimaa hyvistä tunteista, mutta negatiiviset tunteet (erityisesti väsymys ja nikotiinivajarit) tuntuu niin voimakkaina, että järkevintä olis varmaan vain rauhottua ja käydä nukkumaan.

Ai niin, ja sitten vielä kaikkein mieltä ilahduttavin asia: en muista, oonks tänne kirjottanu, ett mul oli parityöesitelmän aiheena koulukiusaaminen, ja kun aiheeseen sitten perehdyin, nousi kaikki vanhat tunteet pintaan. No joka tapauksessa, oon nyt saanut kahdelta opiskelukaverilta tosi hyvää ja kannustavaa positiivista palautetta siitä, miten hyvin mä olin aiheeseen tarttunut ja sitä käsitellyt! Tuntui tosi hyvältä saada sellaista palautetta aiheesta, joka on itseä koskettanu niin syvältä joskus. Ja vaikka arvostan todella paljon muiden vilpittömiä kiitoksia, ne eivät ole paljonkaan sen rinnalla, miten mun omat silmät aukes ton esitelmän kasaamisen myötä! Tuntuu, että oon ihan melkeinpä löytänyt itseni uudelleen, ja se onkin jotain aivan erilaista, mitä edes olin tajunnut! Ymmärsin, miten kokonaisvaltaisesti se on vaikuttanut muhun, ja sen tiedostamisen ansiosta oon pystynyt vapautumaan kahleista, joita joku muu oli ensin sovittanut mulle, mutta jotka mä sitten olin hyväksynyt ranteet suorina. Oon niin onnellinen, että tajusin, etteivät monetkaan mun itselle asettamat rajoitteet ja rajoitukset ole alunperin mun asettamia, vaan ulkopuolelta tulleita ja vastaansanomatta hyväksyttyjä. Kuinka heikko ihminen onkaan voinut olla! Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, mitä olen ilman kahleita, mutta pikkuhiljaa. Jos iloitsen näin paljon pelkästä alkuun pääsystä, mikähän on se riemu, kun alan olee siellä, missä haluan olla..?!

Huh huh, menipäs tää loppu nyt aika randomiks lässytykseks, mut ehkä kirjotan paremmin ja tarkemmin joku toinen ilta. Nyt piti vain kirjoittaa ne, joita mielessä oli.