Tällä hetkellä vihaan kaikkia, mut olipa helpottavaa huomata, että oikeasti vihaankin vain itseäni. Mutta vain tällä hetkellä. Menispä se hetki jo kohta pois.
Mieluummin vihaan vain itseäni, kuin kaikkia muita. Mut ei sekään ole järkevää. Haluaisin kävellä heikoille jäille ja hukuttautua, mutta en halua aiheuttaa tuskaa ja surua muille, niin kuin siitä varmaan seuraisi. Ja koska uskon, että elämällä on mua varten vielä jotain, ni en haluis luovuttaa. Mutta kaikki tuntuu niin raskaalta ja itken joka päivä, ni en jaksais!! :'(
Haluaisin paeta ulkomaille ja kohdata kaiken siellä ilman ketään. Jos niin olisi, kukaan ei rakastaisi mua eikä kellään olisi odotuksia mun suhteen. Tuntuu, ett kaikki olis "helpompaa", kun ei tarvitsisi kantaa huolta siitä, miten muut suhtautuu, jos mä TAAS epäonnistun, valitan, oon huono tai mitä tahansa ikinä! Haluaisin mennä kahlaamaan paskaan ja moskaan, auttaa niitä, ketkä oikeasti apua tarvitsevat, ja auttaa samalla itseäni. Täällä mä autan parhaani mukaan, mutta tuntuu, etten koskaan saa sitä takaisin ja energiaa vain kuluu ja katoaa. Ja monet asiat elämässä on NIIN TURHAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti