Kurjuus

Huokaus. Ei vaan jaksais.

Tosi ahdistava olo. Koko ajan. Iskä ja Monni tulee huomenna kotiin. Ja tääl pitäis olla siistiä. Joo-o, ei kauheesti kiinnosta siivota tääl, ku en muutenkaan viihdy tääl, paitsi silloin, ku oon yksin kissojen kans. Mut joo, kyl mä siivosin. Mut pitäis viel mun huone. Ahdistaa. On liian kuuma. Miks pitää olla täydellisen siistiä ja tavarat järjestyksessä, jos voi selvitä vähemmällä vaivalla rasittamatta itseään kuoleman partaalle ja silti tavarat löytyy semihyvin?! No vois olla kyl paremmas järjestykses nää mun tavarat, mut ei tääl oo kivaa, ku en asu tääl, mä en voi olla tääl, mun koti ei oo täällä! Eikä mulla ole kotia...

Pakko kyl raahata tota roskatavaraa jonnekki kierrätykseen. Tai kirpparille, ni sais rahaakin. Jaksaiskohan.. Se on kyl liian sitovaa, mä en haluais sitoutua sellaseen. Joka päivä pitäis käydä siellä järjestelemäs. Kauhee työ hinnoitella ja ei sellasta jaksa!! ;( Hmm, mitä ihmettä, sitoutumiskammo? Asioihin, joo. Tavaroihin, vaihtelee. Ihmisiin, ei. Haluaisin vaan olla rauhassa oma itseni, miks mä en voi olla kotona niin kuin mä ite haluan ja tehä asiat omassa tahdissa ja oman tärkeysjärjestyksen mukaisesti? Miks mun pitää koko ajan tinkiä mun onnellisuudesta tai edes ihan ookoosta olosta?! Ei jaksa tälläst, ku joka päivä on tyhjä/vajaa/hajonnu olo, ihan ku ois vaan levinny ympäriinsä, ei oo selviä rajoja, on sellai irrallinen ja turha. Sit ku polttais, tulee kokonaisempi olo, tietoisempi itsestä ja omasta olemisesta, mut en mä ehkä haluis, ett mun onnellisuus ja hyvä olo on riippuvaisia jostain tollasesta, aaaargh! Just päässy e-pillereist ja masennuslääkkeistä eroon, ja ei kun uusia koukutuksia, houkutuksia ja riippuvuuksia kehiin, WOOOHOU!!

Äh, en saanu tänää unta ennen ku vast joskus 10 aikaan aamulla, sit heräsin jo ennen 13. Ei väsytä nyt taas ollenkaan. On nuutunut rättipoikkiväsy olo, mut ei nukuta. On ehkä vähän nälkä, mut ei ruoka maistu. Ja välillä maistuu ruoka liikaa. Tyhmää, ku en voi olla tyytyväinen siihen, miltä näytän. Hajottavaa. Ja nyt ei huvita enää kirjottaa.

Toivottavasti luet tän,
vaikka
en saanu kirjotettua,
enkä rivien väliin piilotettua,
niitä asioita, jotka haluaisin sanoa sulle.
On hankalaa aloittaa...
Voisitko kysyä, miltä must tuntuu?
On niin epävarma olo
(no se sana ei kyllä ole epävarma, mut en keksinyt nyt parempaakaan)
kun en tiedä,
mitä sä oikeasti haluat...
Muuta kuin kaiken.

Totuus vai tehtävä?!


...


PS. Tykkäsin tällä viikolla kahdesta aamusta erityisen paljon. ;)