Tyhjyys. Myrsky. Toisaalta tuntuu, että kaikki ois ihan sekasin, levällään, kuristaa. Toisaalta on tyhjyys ja pettymys. Enkö mä ollutkaan niitä asioita, mitä sanoit mun olevan? Kehuit ja sait mun tuntemaan itteni ainutlaatuiseksi. Sanoit, että mus on yksi ainoa vika: "rupeet vaa panikoimaa josai kohtaa se on sun ainut heikkous". Näköjään mussa oli muitakin heikkouksia ja vikoja...
Miksei voi sanoo suoraan?! Tosi ahdistavaa, kun yhtäkkiä vaan "ei PUAH emmä jaksa nyt sit enää" ja "antaa. olla." MITEN MÄ VOIN VAAN ANTAA OLLA, KUN ENSIN SAAT MUT IHAN SEKASIN JA SIT YHTÄKKIÄ RIKOT MUT KUIN LASIESINEEN?! Miten et voi ymmärtää... Yritä... :'(
Mä en pysty olee aloillani. Mut en halua lähteä muuallekaan. Ei voi tehdä näin... "onko toi hiukan ilkeetä säästää keskusteluita", ei. Mut onko "hiukan ilkeetä" saada mut tuntemaan olevani maailman kaikki ja yhtäkkiä en olekaan enää mitään? Makaan palasina lattialla. Kuori kirjottaa tätä.
En mä saa ees mun ajatuksia tähän. Haluaisin vaa huutaa ja riehua.
... olla komerossa, mis naulat ja lasinsirpaleet törröttää seinistä, kävellä rantaan, jonka aaltoihin on hyvä heittäytyä, kävellä heikoille jäille, käydä nukkumaan lumihankeen, juoda aivan liikaa viinaa, kulkea sokeana kaupungilla ja törmäillä asioihin ja esineisiin, lähteä tuntemattoman matkaan ja itkeä elämän kauneimmalla hetkellä. Ei kivusta, ei nautinnosta, ei ilosta. Pettymyksestä. Tyhjyydestä...
Ei näin saa tehdä... Kuristaa...
Jonna says (14:39):
*en ees jaksanu katsoa, kuka meses puhuu ja mitä
- se et kuitenkaan ole sinä... se ei kuitenkaan ole se, jonka eniten sen haluaisin olevan...
Sira käkättää linnuille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti