Olipa taas olo aamulla. Ihan ku ois ollu krapula. Kauhee jano, mut pelkkä veden ajatteleminen oksetti. Appelsiinimehua en uskaltanu juoda, ku se ois voinu tulla samantien ylös. Yhtään ei ollu nälkä. Heräsin klo 7.00, pistin takin niskaan ja vein pyykit koneeseen. Samantien takas nukkumaan, mutta eipä uni enää tullu. Pyörin sängyssä tunnin ja menin laittamaan uuden koneellisen pyykkiä. Yritin jatkaa nukkumista, mut ei onnistunu. Pyörin vaan ja mietin, ett onpas olo. Klo 8.50 soi herätyskello, heräsinköhän edes? 9.09 soi ovikello. Voi kettu, huoltomies tuli ilmottamatta enkä ollu siivonnu. Eipä ookaan hetkeen hävettäny niin paljon ku mitä sillon. "Öhm, sori ku tääl on sotkusta, mut oon ollu kipeenä..." :X Kaikki ihan sekasin, keittiö ihan ku kaatopaikka. Omg, pakenin pyykkitupaan. Toivoin, ett se lähtis nopeesti. "Ei ihme, ett sua palelee, tää toinen patteri on ihan kylmä". Wtf, ei mua keittiössä palele koskaan. O.o
Ja olihan eilenki taas.. Lunta sato koko päivän. Iltapäivällä piti mennä kouluun. Aattelin, ett no kyl ne täällä teitä auraa, ni otin pyörän mukaan. Ja vielä mitä, siel mitää oltu aurattu! Kahlasin pohkeita myöten lumessa pyörän kans. Ohoo, toisella puolella tietä oli auratun näköstä! Vasen, oikee, ei tuu autoja. Hipsin tien yli ja hyppään pyörän selkään. Voittajafiilis. Ajan metrin. Ja vitut, ei ollu tie auratumpaa toisella puolella, satuin vain menemään suojatien yli. Vasen, oikee, tien yli takas. Sit sain viestin, ett se tärkee koulujuttu, johon olin menossa, oliki eilen. No nii just, U-käännös ja takas kotiin. Käärityt lahkeet täynnä lunta, kuumottaa ja palelee samaan aikaan. "Moi Sira, mä tulinki jo. Se juttu olikin EILEN!""Kurnau, kiva ku oot kotona. Tuu laittaa vettä mulle.""Ei nyt, oon ihan poikki." Vaatteet pois, yövaatteet päälle ja koneelle.
Joo ei täst tuu nyt mitää, mun runosuoni on katkennu. Katellaan taas ens viikolla.
Ai nii, sain vihdoin hienot lasit <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti